Lumitutkimusta Kanazawassa, Japanissa 2002-2003

Paikan valinta ja hakeminen

Professori Muramoto ty�huoneessaan.

Japani vaihtopaikkana kiinnosti, joten aloin etsi� paikkaa sielt� syksyll� 2001. Teknillisell� korkeakoululla oli kahdenv�linen vaihtosopimus viiden japanilaisen yliopiston kanssa, joista kolme sijaitsi Tokiossa, yksi Sendaissa ja yksi Kanazawassa. Parissa yliopistossa oli erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnattuja Japanin kieleen ja kulttuuriin keskittyvi� englanninkielisi� ohjelmia, toinen vaihtoehto taas oli l�hte� tutkimusopiskelijaksi johonkin oman alan labraan. Vaihtosopimus toki sallii my�s oman alan kurssien suorittamisen normaalisti muiden opiskelijoiden kanssa, mutta harvalla l�htij�ll� on riitt�v� japanin kielen taito opetuksen seuraamiseen. Itse olin l�hd�ss� tekem��n diplomity�t�ni, joten tutkimusopiskelijan paikka oli luonteva valinta.

Ensimm�inen teht�v� oli l�yt�� sopiva labra. Selailin jonkin verran esitteit� ja matkakertomuksia kv-toimistossa ja surffailin yliopistojen www-sivuilla. Tuli havaittua, ett� puutteellisellakin kielitaidolla kannattaa katsoa kiinnostavimmista kohteista my�s japaninkieliset sivut, jotka ovat yleens� paljon paremmin ajan tasalla kuin englanninkieliset versiot. Tunsin ennest��n Tokiossa opiskelleita kavereita ja sain Kanazawassa kuvank�sittelyn labrassa (http://wis02.ec.t.kanazawa-u.ac.jp) tohtoriksi lukeneen Henri Servomaan yhteystiedot. Henrin kertoman perusteella Kanazawa vaikutti kivalta kaupungilta ja labrakin sopivalta, joten l�hetin s�hk�postia labran johtajalle professori Muramotolle.

Suurin osa proffista ottaa mielell��n vastaan vaihto-opiskelijoita, koska he eiv�t aiheuta suuria kuluja (opiskelijoille ei makseta palkkaa) ja kansainv�lisyys katsotaan plussaksi labran tasoa arvioitaessa. Muramotoon oli sik�li helppo olla yhteydess�, ett� h�n osasi varsin hyvin englantia ja oli viel� erityisen kiinnostunut Suomesta. Aluksi tuli kuitenkin pieni v��rink�sitys tavoitteista: minulla oli tarkoitus tehd� diplomity� Japanissa mutta kuitenkin valmistua TKK:lta eik� Kanazawan yliopiston Master's-ohjelmasta. Henri Servomaan ja Japanin professorin Junichiro Okuran avustuksella t�m� kuitenkin saatiin selvitetty�. Suomessa hakuun tarvittavasta opintosuunnitelmasta tuli lyhyt, koska tarkempaa kurssiohjelmaa ei tarvinnut suunnitella.

Hakukaavake yliopiston vaihto-ohjelmaan oli melko yksinkertainen, ja paikka oli k�yt�nn�ss� varma koska halukkaita ei ollut muita kuin min�. Vaihtosopimuksen kiinti� Kanazawan yliopistoon oli kaksi opiskelijaa, ja sopimus vapautti kohdeyliopiston lukukausimaksuista. Lis�ksi oli kuitenkin mahdollista hakea joko Japanin opetusministeri�n tai AIEJ:n (Association of International Education, Japan) apurahoja. Molemmissa k�yt�nt� menee niin, ett� opiskelija t�ytt�� hakupaperit ja l�hett�� ne kohdeyliopistoon, joka ehdottaa valitsemiaan opiskelijoita opetusministeri�lle ja AIEJ:lle. Minulle suositeltiin ensiksi opetusministeri�n Monbukagakusho-apurahan hakua. Niinp� t�ytin ja l�hetin yli 10-sivuisen nipun lomakkeita mukaanlukien yksityiskohtainen l��k�rintodistus, vain saadakseni tiet��, ett� Monbukagakusho ei sittenk��n ole oikea valinta, kun en aikonut suorittaa tutkintoa Kanazawassa. Sain sitten AIEJ:n hakupaperit ja t�ytin ne pikavauhtia, deadline oli maaliskuun 2002 alkupuolella. Lis�ksi hain TKK:n apurahaa vaihto-opiskelijoille.

Tietoa hyv�ksymisest� piti odottaa kauan, vasta hein�kuun 11. p�iv�n� tuli KV-toimistoon asiasta kertova faksi, jossa pyydettiin vahvistamaan paikan vastaanottaminen 15.7. menness� eli nelj�n (!) p�iv�n sis�ll�. Samalla sai tiet�� saaneensa AIEJ:n apurahan. Muutenkin tuntui olevan yleinen k�yt�nt�, ett� johonkin asiaan liittyv�t dokumentit sai k�siins� vasta my�h��n ja niihin oletettiin reagoitavan pikaisesti. Toisaalta my�s Kanazawan yliopiston kv-toimisto vastasi s�hk�postitse l�hetettyihin kysymyksiin aina kiitett�v�n nopeasti.

AIEJ:n apurahaan kuuluivat lennot, joten niit� ei tarvinnut varata itse. Etuk�teen annettiin kyll� mahdollisuus esitt�� toiveita p�ivist� ja poikkeavasta l�ht�- tai kohdekent�st�, oletuksena oli Helsinki-Kanazawa v�lill� 1-3. lokakuuta joka sopi minulle. Paperit viisumin hakua varten, pikkutarkat ohjeet saapumisesta sek� yli 100-sivuisen kaksikielisen (japani/englanti) tietopaketin vaihto-opiskelusta Kanazawasta tulivat postitse noin kuukautta ennen l�ht��. Viisumin sai Japanin suurl�hetyst�st� odottaessa, kun tarvittavat paperit olivat kasassa. Lentoliput sen sijaan sain vasta viime hetkell�, viel� reilu viikko ennen l�ht�� en tiennyt tarkkaa l�ht�p�iv��.

Kokonaisuutena haku vaati omatoimisuutta, mutta tietoa oli kyll� saatavilla. Aiemmin Japanissa k�yneilt� saa hyvi� vinkkej�, mutta kannattaa pit�� my�s mieless� ett� eri yliopistoilla on omat k�yt�nt�ns� joita ei v�ltt�m�tt� ole kirjattu paperille. Esimerkiksi osa vaatii AIEJ:n apurahan hakijoilta v�hint��n 120 opintoviikkoa, Kanazawassa taas sen voi saada kahden vuoden (laskennallisesti 60 ov) opinnot suorittanut.

Saapuminen ja byrokratia

Kuvank�sittelyn kurssille ilmoittautumisessa tarvittiin hiukan labran kavereiden opastusta.

Perhosia oli sopivasti vatsanpohjassa, kun kahden vaihdon ja 20 tunnin matkustamisen j�lkeen kone laskeutui Komatsun lentokent�lle. Vastassa oli jatko-opiskelija Komura ja pari muuta opiskelijaa, ja matka jatkui autolla kohti Kanazawaa haparoivan mutta rennon juttelun merkeiss� tutkanpaljastimen piippaillessa taustalla. Labrassa tapasin pikaisesti professori Muramoton ja sitten suunnattiin toiselle kampukselle jossa sain huoneen asuntolasta. Tyypilliseen japanilaiseen tapaan joku oli koko ajan auttamassa, huoneeseenkin vietiin henkil�kohtaisesti ja selitettiin miten keitti�t� ja muita varusteita k�ytet��n ja miss� rakennuksen yhteiset tilat ovat. Japaninkielisest� selityksest� meni suurin osa ohi minun kielitaidollani, mutta en antanut sen h�irit�.

Saapumisen j�lkeen t�ytyi hakea oleskelulupaa (Alien Registration), avata pankkitili ja hoitaa muita byrokratian kuvioita. Suurin osa kaavakkeista oli saatavilla vain japaniksi, mutta niist� selvi�minen ei tuottanut isompia ongelmia, kiitos Kanazawan vaihto-opiskelijatoimiston. Osa kaavakkeista oli jopa allekirjoitusta vaille valmiiksi esit�ytetty, joten vastoin yleisi� tapojani tuli vedetty� nimi alle useampaankin paperiin kunnolla ymm�rt�m�tt� sis�lt��. Yliopistolta oli j�rjestetty bussikuljetus kaupungintalolle ja pankkiin, joten niit�k��n ei tarvinnut l�yt�� itse. Kavereilta kuullun mukaan Kanazawa on kuitenkin t�ss� suhteessa poikkeus, muualla joutuu juoksemaan enemm�n itse luukulta luukulle. Joitakin papereita piti Kanazawassakin t�ytt�� toisella kampuksella jossa labra oli, niit� sitten ihmeteltiin japanilaisten opiskelijoiden ja v�lill� proffankin kanssa yhdess�.

Kaikkien opiskelijoiden oletettiin ottavan japanilainen sairausvakuutus. Jos olisi ollut Suomesta koko vuoden kattava matkavakuutus niin se ei ehk� olisi ollut tarpeellista, mutta omani oli vain kolmeksi kuukaudeksi joten p��tin ottaa paikallisen. Vakuutuksesta huolimatta sairastapauksessa olisi joutunut itse maksamaan 30 prosenttia kuluista, mutta erityisesti opiskelijoilla oli erilaisia kanavia saada raha tai merkitt�v� osa siit� takaisin j�lkeenp�in. Itse vakuutuskaan ei ollut ihan halpa (n. 8000 jeni� / puoli vuotta) mutta siin� oli sama systeemi, t�ytt�m�ll� jonkun avustuskaavakkeen l�hes koko summan sai j�lkik�teen takaisin. Vakuutuksen toimintaan k�yt�nn�ss� ei tullut tutustuttua, k�vin sairaalassa vain kerran pakollisessa terveystarkastuksessa josta ei tullut lis�kustannuksia.

Opinnoissa yksi ensimm�isist� asioista oli tasokoe, jonka perusteella jaettiin opiskelijat japanin kielen opetusryhmiin. Itse en muille kursseille osallistunutkaan, joten en joutunut juurikaan perehtym��n ilmoittautumisen kiemuroihin. Opintojen osalta kotini olikin Muramoton labra, jossa olin ainoa ulkomaalainen. Proffa osoitti yhden opiskelijoista minulle tutoriksi, joka esitteli alkuun labraa ja v�h�n kaupunkiakin sek� auttoi my�s my�hemmin erilaisissa asioissa.

Kielikylpy

Japanilaiset opiskelevat kaikki englantia koulussa ja viel� yliopistossakin, mutta k�yt�nn�n kieliosaaminen on keskim��rin heikkoa. Kansainv�lisiss� konferensseissa reissanneet professorit osaavat englantia yleens� parhaiten, nuorista ne harvat jotka ovat asuneet ulkomailla tai muuten matkustelleet enemm�n. Japania siis oppii paikan p��ll� jos sit� ei ennalta osaa. Itse olin opiskellut kaksi vuotta k�yden tunneilla pari kertaa viikossa, joka auttoi p��sem��n kieleen sis��n melko nopeasti. Labrassa proffa kannusti opiskelijoitaan puhumaan englantia, mutta k�yt�nn�ss� kieli vaihtui noin kuukaudessa japaniin, jota h�ystin englanninkielisill� termeill� silloin kun en osannut japaninkielisi� vastineita. T�m� toimi varsin hyvin, japanilaisten opiskelijoiden englanninkielinen sanavarasto oli kuitenkin laajempi kuin oma japanin sanastoni.

Kanazawan yliopistossa oli tarjolla japanin kursseja koko skaala aivan alkeista pitk�lle ehtineiden japanin p��aineopiskelijoiden kursseihin. Alkeiskurssilla oli viisi 90 minuutin tuntia viikossa, my�hemmill� kolme tai nelj�. Lis�ksi oli viel� erillisi� luetun ymm�rt�mis-, merkki- ja kirjoituskursseja. Itse p��dyin tasokokeen perusteella Japani B -kurssille, joka oli tarkoitettu puoli vuotta kielt� paikan p��ll� opiskelleille tai vastaavat tiedot omaaville. Merkkikursseista valitsin pyk�l�� vaikeamman C-kurssin, joka teetti t�it� mutta oli oikein hy�dyllinen, kurssin lopussa hallitsi ainakin periaatteessa reilut 500 merkki�. Opetusryhmien koot vaihtelivat paljon. P��kampuksella oli isoimmissa ryhmiss� muutama kymmenen opiskelijaa kun taas pienemm�ll� Kodatsunon kampuksella, jolla itse k�vin, oli B-kurssilla vain nelj� opiskelijaa ja sit� seuraavalla C-kurssilla kolme.

Kielikurssit tukivat mainiosti k�yt�nn�n harjoittelua jokap�iv�isess� el�m�ss�. Japanilaiset eiv�t yleens� huomauta karkeistakaan virheist� virheist� kuten vaikkapa ranskalaiset, joten jos ei koskaan opiskele opettajan johdolla niin tulee helposti tehty� huomaamatta koko ajan samoja virheit�. Tunneilla harjoiteltiin paljon k�yt�nn�n tilanteita ja huomioitiin my�s puhekieli kohtuullisen hyvin. Etenemistahti oli selv�sti nopeampi kuin Okuran tunneilla Suomessa, mutta ei liian kova. Opetuksen tasoon olin tyytyv�inen.

Karttojen tulkitseminen helpottui huomattavasti, kun oppi lukemaan yleisesti paikannimiss� yleisesti esiintyvi� merkkej�. Japanissa ei yleens� ole kadunnimi�, vaan suunnistaminen tapahtuu kaupunginosan nimien, korttelinumeroiden ja tunnettujen rakennusten avulla. Kuvassa pala Kanazawan keskustaa.

Japanin kieless� on kolme kohteliaisuustasoa, puhekieli, peruskohtelias ns. desu/masu-tyyli ja kohtelias keigo. Keigo on n�ist� vaikein ja virhealttein, koska verbimuodot muuttuvat sen mukaan puhuuko itsest��n vai vastapuolesta. Kukaan ei kuitenkaan oleta ulkomaalaisen osaavan keigoa, joten sit� ei tarvitse pel�t�, l�hinn� on hyv� ymm�rt�� yleisimm�t verbit koska vaikkapa kaupassa tai ravintolassa asiakasta palvellaan aina kohteliasta kielt� k�ytt�en. Desu/masu-tyyli on aina turvallinen valinta, mutta samanik�isten opiskelijoiden kanssa on luontevinta aloittaa suoraan puhekielell�.

Japanissa k�ytet��n perinteisesti l�hinn� sukunimi� ja esitt�ytyess� sukunimi sanotaan ensimm�isen�. Japanilaiset kuitenkin tiet�v�t, ett� l�nsimaissa toimitaan toisin, ja jotkut yritt�v�t "helpottaa" vieraan ymm�rt�mist� sanomalla nimens� l�nsimaisessa j�rjestyksess�. Lopputulos on tietenkin ihana sekasotku, eik� koskaan voi olla varma kumpi olikaan etunimi ja kumpi sukunimi, ennen kuin oppii kielt� ja pystyy erottamaan nimet toisistaan. Itse voi k�yt�nn�ss� valita miten haluaa itse��n kutsuttavan, suurin osa ulkomaalaisista p��tyy k�ytt�m��n etunime�. Etunimen k�ytt� on yleistym�ss� my�s japanilaisten nuorten keskuudessa, erityisesti jos aloittaa keskustelun puhekielell� niin vastapuoli saattaa esitell� itsens� pelk�ll� etunimell� edes mainitsematta sukunime�.

Yhteenvetona puhumaan oppi melko nopeasti, lukemaan ja kirjoittamaan v�hitellen. Olin opiskellut ennen l�ht�� kaksi vuotta ja parin kolmen kuukauden j�lkeen pystyi jo varsin hyvin selviytym��n arkiel�m�n tilanteissa, hiukan t�ks�htelev�sti mutta kuitenkin. Sanavaraston karttuessa pystyi paremmin kertomaan my�s omista mielipiteist��n ja pysym��n mukana keskustelussa. Lukeminen oli alkuun todella kankeaa, mutta noin puolen vuoden j�lkeen pystyi ottamaan useimmiten selv�� automaattien k�ytt�ohjeista ja muista yksinkertaisista teksteist�. My�s ihmisten ja paikannimien muistaminen helpottui, kun niiss� jatkuvasti esiintyv�t yleisimm�t merkit tulivat tutuiksi. Sanomalehden lukeminen oli sen sijaan utopiaa viel� vaihtovuoden lopussakin, se olisi vaatinut viel� arviolta parin vuoden ahkerointia sanaston ja merkkien parissa.

Asuminen ja liikkuminen

Huone ei ollut suuren suuri, mutta hyvin siin� mahtui el�m��n. Parvekkeelta oli varsin kivat n�kym�t ja huoneen toisessa p��ss� oli vasemmalla keittonurkkaus, oikealla suihkukoppero.

Kanazawan yliopistossa oli erityinen vaihto-opiskelijoille varattu asuntola, Kanazawa University International House. Enint��n vuodeksi vaihtoon tuleva sai sielt� huoneen koko ajaksi, pitemm�ksi aikaa tulevat ensimm�iseksi kuudeksi kuukaudeksi. Jokaisella oli oma 14 neli�n huone, johon kuului keittonurkkaus, pieni suihku ja wc sek� parveke. Lis�ksi talossa oli pyykkitupa joka kerroksessa ja yksi yhteinen isompi oleskelutila, jossa oli televisio, kirjoja, lehti� ja v�lill� tietysti bileit�. Vaihtareiden lis�ksi talossa asui muutama japanilainen, jotka olivat paikkaa vastaan luvanneet auttaa ulkomaalaisia erilaisissa k�yt�nn�n asioissa.

Asuntolan vuokra oli eritt�in halpa, vain 7600 jeni� (n. 60 euroa) kuukaudessa. Lis�ksi tulivat kulut s�hk�st�, vedest�, kaasusta ja yhteisist� tiloista, jotka talvea lukuunottamatta olivat noin 2000-3000 jeni� kuukaudessa. Talvella kuluissa n�kyi talon energiataloudellisesti kehno rakennustapa: joka huoneessa oli iso yksilasinen ikkuna ja sen vieress� kaasul�mmitin. K�ytt�m�ll� l�mmitint� vain illalla ja lyhyesti aamulla sai l�mmityslaskut pysym��n muutamassa tuhannessa jeniss�, huoneen pit�minen suomalaiseen tyyliin jatkuvasti 20-asteisena olisi nostanut pelk�t l�mmityskulut parin-kolminkertaisesti vuokran suuruisiksi. Muuten k�mp�ss� ei ollut valittamista, varustukseen kuului ilmastointi, perushuonekalut sek� huhtikuusta 2003 alkaen my�s Internet-yhteys, ja yhteiset tilat olivat hyv�t. Ylim��r�isen� bonuksena oli viel� kierr�tyshuone, josta sai vapaasti hakea vaikkapa astioita ja jonne voi pois muuttaessaan vied� tarpeettomat tavarat.

Vapailta markkinoilta olisi joutunut maksamaan jonkin verran enemm�n, mutta asuminen oli kuitenkin halvempaa kuin esimerkiksi Helsingiss�. Jos l�htee vain vuodeksi niin en n�e juuri mit��n syyt� olla ottamatta valmista asuntolapaikkaa, mutta toisaalta pitemm�ksi aikaa menevien ei tarvitse pel�t� ettei kohtuuhintaista asuntoa l�ytyisi.

Kanazawan yliopiston p��kampus sijaitsi kaupungin laidalla mets�n keskell�.

Asuntola sijaitsi Kakuman kampuksella, joka on Kanazawan yliopiston uusi p��kampus mets�n keskell� kaupungin laidalla. Ihan vieress� ei ollut juurikaan palveluja, mutta vajaan kahden kilometrin p��ss� oli iso ostoskeskus. Keskustaan oli matkaa noin 7 kilometri�. Kuvank�sittelyn labra jossa itse olin sijaitsi vanhemmalla Kodatsunon kampuksella noin 3,5 kilometrin p��ss�.

Kanazawassa ei ollut metroa. Bussiverkosto oli Helsinkiin verrattuna jokseenkin kehno, vuorov�li harvahko ja viimeiset bussit kampukselle tulivat noin kahdeksan maissa illalla. Polkupy�r� olikin huomattavasti k�tev�mpi tapa liikkua paikasta toiseen. Minulle t�m� sopi hyvin, ostin halvan py�r�n, liikuin sill� aina kun mahdollista ja lumisina talvip�ivin� k�velin p�ivitt�in labraan. Aika monella japanilaisella opiskelijalla oli my�s oma auto, joka antoi lis�� mahdollisuuksia vapaa-ajan liikkumiseen. Taksia tuli k�ytetty� illalla kaupungilta palatessa muutaman kerran, ne olivat suunnilleen samanhintaisia kuin Suomessa.

Yhteydenpito kavereihin ja Suomeen

Asuntolassa oli puhelimet joilla voi soittaa huoneesta toiseen ja niihin olisi saanut halutessaan my�s normaalin lankaliittym�n, mutta hinta oli niin korkea ett� siin� ei ollut mit��n j�rke�. K�yt�nn�ss� kaikilla olikin k�nnykk�. Japanissa lienee maailman edistyksellisimm�t puhelimet, jo syksyll� 2002 halvimmissakin malleissa oli v�hint��n v�rin�ytt�, mahdollisuus l�hett�� s�hk�postia ja jonkinlainen www-selain, suurimassa osassa my�s kamera. Melkein kaikki puhelimet olivat keskelt� taittuvia ns. simpukkamalleja, pieni� ja n�pp�ri�. Suomalaiset k�nnyk�t eiv�t toimineet, koska verkkoteknologia oli CDMA eik� GSM. Nokialla oli joku malli japanilaisiinkin verkkoihin tarjolla, mutta sen markkinaosuus oli l�hell� nollaa.

K�nnyk�t olivat pieni� keskelt� taittuvia "simpukkamalleja", ja suurimmassa osassa oli my�s kamera.

Puhelimet myytiin kytkykauppana liittym�n kanssa, eli ensin piti valita sopiva operaattori ja sitten katsoa mit� puhelinmalleja sill� oli tarjolla. Kuukausimaksu oli selv�sti korkeampi kuin Suomessa, mutta siihen kuului jonkin verran puheluja ja lis�minuutit olivat suunnilleen samanhintaisia kuin kotimaassa. Itse valitsin operaattoriksi AU:n, koska se my�nsi opiskelijoille 50% alennuksen, jolloin halvimman liittym�n kuukausimaksuksi tuli kohtuulliset 2000 jeni�. J�lkik�teen k�vi ilmi, ett� vuodeksi tullut vaihto-opiskelija ei itse asiassa olisi ollut oikeutettu alennukseen, mutta ei kauppaa en�� onneksi peruttukaan. K�ytin puheluiden lis�ksi my�s jonkin verran datapalveluja. Kuukausittainen puhelinlaskuni oli 5000 jenin (vajaat 40 euroa) luokkaa, jota pidin kohtuullisena ottaen huomioon ett� vuoden kuukausimaksuilla tuli maksettua samalla puhelin.

Suomalaisittain outo piirre oli ulkomaille soittaminen. Tavallisesta k�nnykk�liittym�st� ei normaalisti p��ssyt soittamaan maan rajojen ulkopuolelle lainkaan. Sen olisi kai saanut avattua lis�palveluna, mutta minuuttihinta olisi kuitenkin ollut niin korkea etten vaivautunut. Sen sijaan ostettiin erillisi� puheaikakortteja, soitettiin paikalliseen numeroon, n�pp�iltiin kortin koodi ja sitten numero mihin haluttiin soittaa. Korttien hinnoissa oli suuria eroja: yleisimmill� soitto Suomeen maksoi noin euron minuutilta, Brastel-nimisell� kortilla puhui samalla rahalla noin kolminkertaisen ajan.

Aika moni k�ytti my�s Internet-yhteytt� soittamiseen. Jos molemmissa p�iss� on kiinte�hintainen laajakaistaliittym� niin puhe v�littyy mukavasti ilman mit��n lis�kuluja. Verkossa on my�s palveluja joilla voi soittaa tavallisiin puhelinliittymiin miss� tahansa maassa muutamalla sentill� minuutti. Itse en kuitenkaan tullut niit� kokeilleeksi, vaan k�ytin yhteydenpitoon p��asiassa s�hk�postia.

Ruoka

Tyypillinen noin 1000 jenin ruoka-annos.

Japanilainen ruoka poikkeaa suomalaisesta selv�sti. Kaikki tuntevat sushin, mutta se on vain yksi pieni osa japanilaista keitti�t�. Meren antimia k�ytet��n paljon, niin lev��, kaloja kuin muitakin meren el�vi�. Erilaiset nuudeliannokset ovat kivoja kevyehk�j� lounaita. My�s liha ja kana ovat nykyisin suosittuja vaikkeiv�t perinteiseen ruokavalioon kuulukaan. Sen sijaan leip�� ei yleens� ruokap�yd�st� l�ydy ja perunoiden sijaan tarjotaan riisi�. Ruoka-aineet sy�d��n joko raakana tai valmistetaan keitt�m�ll�, h�yrytt�m�ll� tai friteeraamalla, uuni on jokseenkin tuntematon k�site. Ruoka on harvoin kovin voimakkaasti maustettua, tuoreus ja yksinkertaisuus on arvossaan.

Aterialla ruoka tarjotaan taiteellisesti aseteltuna useista pienist� astioista, jotka ovat eri v�risi� sek� muotoisia ja sis�lt�v�t yhden ruokalajin kukin. Hienoja pitk�n kaavan mukaisia aterioita lukuunottamatta astiat saa kaikki eteens� yht�aikaa, "settin�". Tarkoitus onkin poimia paloja suuhunsa haluamassaan j�rjestyksess�, eik� sy�d� yksi ruokalaji kerrallaan. Ruokailuv�linein� ovat luonnollisesti puikot.

Ruoan erilaisuuteen osasin toki varautua ja olin jo ennen reissua japanilaisen ruoan yst�v�. Yll�tys oli sen sijaan hintataso ja erityisesti hintojen keskin�iset suhteet. Supermarketissa ruokatarvikkeet olivat keskim��rin hiukan kalliimpia kuin Suomessa, mutta ravintolat reilusti halvempia. Joka puolella oli paljon pieni� mukavia paikkoja, joissa p�iv�llinen maksoi 500-1000 jeni� (4-8 euroa) jos tyytyi juomana veteen tai teehen. Niinp� hintaero itse kokkailun ja ravintoloiden v�lill� oli melko pieni ja opiskelijatkin k�viv�t usein ulkona sy�m�ss�.

Noin kerran kuukaudessa k�ytiin herkuttelemassa sushilla.

Min� vietin p�iv�t labrassa, joten useimmiten my�s s�in japanilaisten opiskelijoiden kanssa. Lounaalle mentiin kampuksen opiskelijaravintolaan, jossa p��ruoan, riisin, misokeiton ja jonkin lisukkeen sis�lt�v� annos maksoi noin 400 jeni� (3 euroa). Tarjolla oli my�s erilaisia nuudeliannoksia. Sek� ruoka- ett� lisukevaihtoehtoja oli pitk�lti toistakymment�, mutta ne eiv�t juurikaan vaihtuneet p�ivitt�in, joten niihin ehti jo v�lill� kyll�sty�.

Opiskelijaravintolasta sai my�s p�iv�llist�, mutta useammin k�ytiin kampuksen ulkopuolella. Yleens� v�h�n ennen seitsem�� joku opiskelijoista ehdotti sy�m��n menoa, jonka j�lkeen arvottiin hetken mihin menn��n ja sitten k�veltiin yhdess� joko johonkin vieress� olevista paikoista tai hyp�ttiin pariin autoon ja ajettiin kauemmas. Monet ravintolat keskittyiv�t tietyntyyppiseen ruokaan, samasta paikasta ei yleens� saanut sushia, nuudeleita ja pihvi�. Niinp� ensin valittiin mit� haluttiin sy�d� ja sen perusteella sitten ravintola. Japaninkieliset ruokien nimet tuottivat aluksi vaikeuksia, mutta monessa paikassa ruokalistassa oli kuvat annoksista tai vitriiniss� esimerkkiannokset valintaa helpottamassa.

V�lill� l�hdin aikaisemmin kotiin ja kokkailin asuntolassa itse tai muiden vaihtareiden kanssa. L�nsimaisia ruokatarvikkeita sai kaupoista melko hyvin kun osasi etsi�, mutta antoisampaa oli tietysti kokeilla paikallisia tuotteita. Toisinaan oli tosin aivan sormi suussa sen kanssa mit� joku paketti sis�lsi tai miten se oli tarkoitus valmistaa. Hedelmi� ja kasviksia kannatti k�yd� hakemassa torilta jos aika antoi my�ten, ne olivat siell� sek� parempia ett� halvempia kuin supermarketissa.

Labra ja opiskelu

Labroissa istutaan Japanissa tyypillisesti l�hekk�in, kovin paljon omaa rauhaa ei ole.

Yliopisto-opiskelu Japanissa perustuu vuosikursseihin, bachelor-tutkinto on nelj� vuotta ja masters-ohjelma sen j�lkeen kaksi vuotta. Suurin osa suorittaa vain bachelorin arvon, noin kolmasosa jatkaa siit� eteenp�in ja tohtoriksi viel� paljon pienempi osa. Kursseissa on valinnanvaraa jonkin verran, mutta ei yht� paljon kuin Suomessa, tietyn osaston tai p��aineen valinta tarkoittaa melko kiinte�� kurssikokonaisuutta. Poikkeavana piirteen� on kuitenkin mahdollista korvata osa opinnoista tekem�ll� jossakin labrassa tutkimusta. Tutkimusopiskelijoille, englanniksi research student, japaniksi kenkyusei, ei makseta palkkaa, p�invastoin hekin maksavat yliopiston lukukausimaksun.

Kurssien luennot pidet��n japaniksi ja p��s��nt�isesti my�s materiaali on japaninkielist�. Suurimman osan vaihto-opiskelijoista kielitaito ei riit� japaninkielisen opetuksen seuraamiseen, joten he valitsevatkin useimmiten tutkimusopiskelijan paikan. Kurssit ja tentit eiv�t ilmeisesti sin�ns� ole kovin vaikeita - Japanissa kovin kilpailu on lukioissa ja yliopistoon p��syn j�lkeen opiskelijoilla on varaa jo l�ys�ill�. Opetuksen tasoa en juurikaan osaa arvioida koska itse en k�ynyt muilla kuin kielikursseilla. Kuuleman mukaan luennot ovat yleens� varsin yksisuuntaisia, professori puhuu edess� ja opiskelijat kuuntelevat hiljaa eiv�tk� yleens� kysy kysymyksi�.

Joitakin kursseja voi olla mahdollista suorittaa itseopiskeluna englanniksi, erikoisj�rjestelyt onnistuvat helpoimmin oman labran proffan kursseilla. Professori voi vapaasti p��tt�� mik� on h�nen mielest��n hyv�ksytt�v� suoritus. Itsekin suoritin yhden kuvank�sittelyn kurssin p��asiassa opiskelemalla japaninkielist� sanastoa kurssikirjasta, tentti ja harjoitusty�t kuittautuivat sill� ett� n�ytin jo tehneeni vastaavan kurssin Suomessa. Helpointa on kuitenkin suorittaa erikoist�it� ja muita projektiluonteisia kursseja, tai l�hte� tekem��n diplomity�t�.

Laboratorioissa johtavalla professorilla on l�hes ehdoton sananvalta. K�yt�nn�ss� opiskelijat saavat kuitenkin usein hyvin vapaasti valita mit� haluavat tutkia. T�m� koskee my�s vaihto-opiskelijoita; jos haluaa ohjausta niin sit� pit�� usein erikseen pyyt��, riippuu tietysti proffasta. Edes tohtoriopiskelijoille ei makseta palkkaa, mutta laitteiden hankkimiseen on yleens� runsaasti rahaa. Tilat ovat pieni�: samaan huoneeseen saatetaan sijoittaa vieri viereen kymmenenkin opiskelijaa, joista jokaisella on noin metrin levyinen p�tk� p�yt�tilaa. Labran nimi ei v�ltt�m�tt� kovinkaan hyvin kerro mit� siell� tehd��n, mutta projektit esitell��n yleens� (japaniksi) www-sivuilla. Henkil�itymist� professoriin kuvaa se, ett� labroihin usein viitataan k�ytt�m�ll� professorin nime� eik� labran virallista nime�.

Lumiprojektissa p��si v�lill� raikkaaseen ulkoilmaan pystytt�m��n laitteita.

Professori Muramoton kuvank�sittelyn labrassa l�hes kaikki tutkimusprojektit liittyiv�t jotenkin ymp�rist��n. Kaksi isointa olivat metsien kaukokartoitus ja lumisateen seuranta, lis�ksi oli muita pienempi� projekteja. Min� osallistuin lumiprojektiin, jossa oli lis�kseni kaksi masters- ja kaksi bachelor-tason japanilaista opiskelijaa. Projekti oli ollut k�ynniss� jo noin kymmenen vuotta. 1990-luvun alkupuolella oli rakennettu videokameroihin ja kuvank�sittelyyn perustuva laitteisto jolla voitiin mitata lumihiutaleiden koko- ja nopeusjakauma. My�hemmin oli hankittu pilvilaser ja pari erilaista tutkaa ja yritetty tutkia miten lumisateen m��r� ja tyyppi n�kyv�t niiden tuottamassa datassa.

Talvella 2003 labralla oli iso yhteisty�projekti, jossa ihmisi� noin viidest� eri labrasta tai instituutista ker��ntyi kuukaudeksi Kanazawasta noin 60 km p��ss� sijaitsemaan Fukuihin tarkkailemaan vesi- ja lumisadetta. Yhteens� k�yt�ss� oli melkoinen valikoima erilaisia laitteita, mm. videokameroita, erilaisia tutkia, radiometrej�, radiosondeja ja kaksi s��asemaa. P�ivitt�inen pakollinen aikataulu ei ollut mitenk��n tiukka, varsinkaan jos ei satanut ja laitteet toimivat. Tekemisen puutetta ei kuitenkaan ollut, itse operoin p��asiallisesti yht� tutkaa saksalaisen Tokion yliopiston opiskelijan Thomas Pfaffin kanssa sek� autoin muiden laitteiden asennuksessa ja p�ivystyksess�. Projekti oli virkist�v�� vaihtelua tietokoneen ��ress� istumiselle, tuli ulkoiltua ja koettua k�yt�nn�ss�, mit� mittausten tekeminen kentt�olosuhteissa on.

Minun oli tarkoitus diplomity�n�ni analysoida tutkadataa, mutta havainnointijakson aikana k�vi ilmi, ett� laite toimi varsin huonosti. My�s merkitt�v� osa referenssidatasta oli ep�luotettavaa odottamattomasta suunnasta puhaltaneen voimakkaan tuulen vuoksi. Lis�ksi eri laitteiden data oli iloisesti sekaisin teksti- ja bin��ritiedostoissa eri formaateissa, eik� suurimpaan osaan ollut mit��n j�rkevi� valmiita analyysity�kaluja. Niinp� l�hetin s�hk�postia valvojalleni Olli Simulalle ja vaihdoin ty�n aihetta: uutena tavoitteena oli rakentaa tietokanta johon mittausdata kootaan helpommin k�ytett�v�ksi. Lis�ksi kirjoitin skriptit joilla laitteiden dataa voidaan visualisoida suoraan tietokannasta, jolloin saa nopeasti kokonaiskuvan valitun hetken s��st� ja siit�, toimivatko laitteet oikein.

Labran neuvotteluhuonetta k�ytettiin silloin t�ll�in my�s ruoanlaittoon.

Japanilaiset opiskelijat viettiv�t labrassa pitki� p�ivi�, varsinkin lopput�iden deadlinejen l�hestyess�. Osa oli paikalla my�s viikonloppuisin. Erityisen tehokkaiksi heit� ei kuitenkaan voinut kehua, varsinkin illalla tutkimuksen sijaan surffattiin webiss� tai vaikkapa pelattiin korttia kavereiden kanssa. Mit��n pakkoa tai edes painostusta pitkiin p�iviin ei ollut, mutta se tuntui olevan osa paikallista kulttuuria. Itsekin sopeuduin vastaavaan rytmiin: valuin paikalle tyypillisesti kymmenen tai puolen yhdentoista maissa, k�vin sek� lounaalla ett� p�iv�llisell� kavereiden kanssa ja l�hdin kotiin yhdeks�n tienoilla ellei ollut jotain erityist� iltaohjelmaa. Labran koneella oli mukavampi kirjoitella my�s s�hk�postit kavereille ja seurata uutisia verkosta kuin asuntolassa pienell� l�pp�rill�. Sain heti tullessani avaimen jolla p��si sis��n my�s iltaisin ja viikonloppuisin, kun ovet olivat lukossa.

Vaikka ty�yhteis� oli t�rke�, yhteisty� ei toiminut erityisen hyvin. Japanilaisilla oli tapana pakertaa itsekseen kysym�tt� apua edes ongelmatilanteissa, ja ei ollut tavatonta ett� kaksi opiskelijaa kirjoitti vierekk�in ratkaisua samaan teht�v��n tiet�m�tt� toisistaan. My�sk��n valmiita skriptej� ja muita aputy�kaluja ei juuri mainostettu vaan ne j�iv�t vain tekij�idens� k�ytt��n. Jos apua kysyi niin sit� kyll� annettiin auliisti. Jopa kiireisell� professori Muramotolla tuntui aina olevan aikaa jos minulla oli jotain kysytt�v��. Kriittisen palautteen saaminen oli kuitenkin vaikeaa.

Noin kerran kuukaudessa oli labran yhteisi� bileit� tai muita kokoontumisia. Silloin mentiin usein "sy� niin paljon kuin jaksat" -tyyppisiin paikkoihin joko sukiyakia tai shabu-shabua sy�m��n. Hinta oli tyypillisesti 2500-3000 jeni� ja 1500 jenin lis�hinnalla sai my�s juomaa (mukaanlukien alkoholijuomat) niin paljon kuin kahdessa tunnissa napa veti. Muutaman kerran kokkailtiin itse labran neuvotteluhuoneessa. Kokoontumisiin kutsuttiin yleens� labran porukka ja joitakin sielt� edellisin� vuosina valmistuneita, mutta ei ket��n viereisist� labroista. Yhteistoiminta eri labrojen v�lill� osaston sis�ll� oli olematonta, Japanissa voisi hyvin viett�� vuoden tiet�m�tt� mit� k�yt�v�n toisessa p��ss� puuhataan.

Kanazawan yliopistosta on syyt� mainita erityinen vaihto-opiskelijoille suunnattu KUSEP-ohjelma, Kanazawa University Student Exchange Program. Se sis�lt�� kieliopintoja ja englanniksi luennoituja kursseja Japanin taloudesta, kulttuurista ja muista yhteiskunnallisista aiheista. Ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta, ja v�lill� suorastaan harmitti ettei ollut aikaa osallistua siihen. TKK:n kurssien korvaaminen KUSEPin kursseilla lienee vaikeaa, mutta poikkitieteellist� sivuainetta etsiv�lle sit� voisi suositella. Etenemistahti ei n�ytt�nyt olevan kovin kiivas, KUSEP-opiskelijoilla oli varsin paljon vapaa-aikaa ja pitk�t lomat. Lis�ksi KUSEP-ohjelmaan voi hakea jo parin vuoden opintojen j�lkeen, tutkimusopiskelijaksi on parempi l�hte� vasta hiukan my�hemmin.

Opintojen hyv�ksytt�minen Suomessa

Opintojen hyv�ksytt�minen Suomessa oli minun osaltani yksinkertaista, koska olin ennen l�ht�� jo suorittanut kaikki tarvittavat kurssit ja ainoa puuttuva asia oli diplomity�. Diplomity�n aiheen hyv�ksyminen ei tuottanut ongelmia. Suoritin lis�ksi japanin kieliopintoja, jotka on mahdollista sis�llytt�� vapaavalintaisiin opintoihin.

Todistuksen saaminen oli hiukan monimutkaisempaa kuin oletin. Kun kysyin todistusta ennen paluuta Suomeen paperit eiv�t olleet viel� valmiita vaikka arvosanat olivat tiedossa jo kuukautta aiemmin, eik� toimisto ilmeisesti muistanut postittaa niit� j�lkeenp�in. En pit�nyt kiirett� koska en varsinaisesti tarvinnut kurssisuorituksia, mutta kysyess�ni uudelleen tammikuun lopulla 2004 pyydeltiin anteeksi viiv�stymist� ja todistus l�hetettiin varsin nopeasti.

Arvosanat eiv�t menneet aivan yksiin suomalaisen j�rjestelm�n kanssa, Kanazawassa ja ilmeisesti koko Japanissa on k�yt�ss� asteikko A (erinomainen), B (hyv�), C (tyydytt�v�) ja D (hyl�tty). Sen sijaan yksi japanilainen opintosuorite vastasi tunti- ja ty�m��r�lt��n melko hyvin TKK:n opintoviikkoa.

Raha-asiat

Japani oli automaattien luvattu maa. Kortilla ei yleens� voinut maksaa, mutta k�teinen k�vi suurimpia seteleit� my�ten.

Japaniin l�htij�it� muistetaan aina varoitella korkeasta hintatasosta. Pelko osoittautui kuitenkin suurelta osin aiheettomaksi. Jotkut asiat kuten hedelm�t ja junaliput olivat kalliimpia kuin Suomessa, mutta monet muut asiat vastaavasti halvempia. Keskim��r�iset elinkustannukset olivat arviolta suunnilleen samansuuruiset kuin Suomessa. Toki ulkomailla helposti kuluu kotimaata enemm�n rahaa kun haluaa matkustella ja kokeilla uusia asioita, mutta Japani ei ollut deflaation ja jenin arvon alenemisen j�lkeen en�� juurikaan L�nsi-Euroopan maita kalliimpi. T�m� p�ti erityisesti Kanazawassa jossa sai k�yt�nn�ss� varmasti halvan k�mp�n, Tokioon l�htij�ill� asumiskulut saattoivat tuurista riippuen muodostua huomattavasti suuremmiksi.

Sain Japanista AIEJ:n apurahan, joka oli suuruudeltaan 80 000 jeni� (n. 600 euroa) kuussa. Lis�ksi sain my�s TKK:n stipendin sek� nostin opintotukea, josta tosin makselin osan my�hemmin takaisin. Kaupan p��lle viel� Ishikawan prefektuuri tuki ulkomaalaisia opiskelijoita 10 000 jenill� kuukaudessa. T�t� k�yt�nt�� kuitenkin muutettiin vuoden 2003 aikana siten, ett� AIEJ-apurahan tai muualta suurehkoja tuloja saaville ei Ishikawan tukea en�� tippunut. Kuukausittaiset kuluni olivat suunnilleen AIEJ:n apurahan luokkaa, mik� sis�lsi jo kohtuullisesti ravintolailtoja, matkustelua l�hiymp�rist�ss� ja muuta hauskanpitoa. Pitemm�t reissut ja elektroniikkaostokset aiheuttivat muutamia isompia ylim��r�isi� kertakuluja.

Ihan pelk�ll� opinto- ja asumistuella ei Kanazawassa siis oikein el�, mutta jos on valmis uhraamaan s��st�j� pari kolme sataa euroa kuussa niin l�ht�� voi harkita vaikka j�isikin ilman AIEJ:n apurahaa. Etsim�ll� voi l�yty� my�s ylim��r�isi� rahoitusl�hteit�, Japanissa on runsaasti pieni� s��ti�it� jotka jakavat rahaa erilaisin perustein. Osa-aikat�it� saattaa l�yty�, vaihto-opiskelijoiden listalla haettiin mm. apulaisia sushi-ravintolaan. My�s professorit pystyv�t halutessaan j�rjest�m��n avustusta palkkaamalla tutkimusopiskelijoita labran assistenteiksi, mutta sen varaan ei l�ht�� kannata laskea.

Japanissa oli k�yt�ss� paljon edistyksellist� teknologiaa, mutta rahaliikenteen suhteen se oli Suomeen verrattuna takapajula. Suurin osa ravintoloista ja kaupoista ei hyv�ksynyt mit��n luotto- tai maksukortteja, joten k�teist� oli syyt� kuljettaa mukana. Laskut pystyi maksamaan suoraveloituksella, pankissa automaatilla tai tiskill�, Internetin kautta se ei onnistunut. Yliopiston asuntolan vuokra maksettiin k�teisell� toimistoon. K�teist� voi nostaa pankkiautomaateista, mutta niist�kin suurin osa meni kiinni iltaisin ja viikonloppuna. Sen sijaan monet kaupat olivat auki hyvin my�h��n tai ymp�ri vuorokauden. Niinp� tuli suomalaisittain absurdeja tilanteita ett� kauppa oli auki, mutta vieress� oleva automaatti kiinni joten mit��n ei voinut ostaa jos ei sattunut olemaan k�teist� lompakossa. Tilanne kuitenkin n�ytti olevan v�hitellen muuttumassa, joissain harvoissa paikoissa oli jo 24h automaatteja.

K�teisautomaatit onneksi toimivat eri pankkien v�lill� varsin hyvin ristiin, mutta vieraan pankin automaatista nostettaessa perittiin 100-200 jeni� kuluja. Matkustelua varten kannattikin perustaa tili postiin, jolloin rahan nostaminen onnistui kuluitta miss� tahansa p�in Japania. Toisaalta Japani oli hyvin turvallinen maa, joten suurehkojakin summia voi kuljettaa mukanaan melko huoletta. Isot setelit eiv�t my�sk��n olleet ongelma, jopa juoma-automaatit hyv�ksyiv�t tyypillisesti mink� tahansa kolikon tai setelin suurimpaan 10 000 jenin arvoon asti, ja antoivat vaihtorahaa.

Isoissa supermarketeissa ja elektroniikkaliikkeiss� pystyi maksamaan luottokortilla, joten suomalaisella luottokortilla oli k�tev� tasata rahan k�ytt�� japanilaisen ja suomalaisen tilin v�lill�. Jos tulee tarvetta siirt�� rahaa Suomesta Japaniin, niin kannattaa maksaa l�hetysp��ss� kaikki kulut. Muussa tapauksessa japanilainen pankki voi rokottaa yll�tt�v�n suuren summan rahojen vastaanotosta.

Kulttuuri ja vapaa-aika

Masakin kanssa k�vin rannalla uimassa ja kokeilemassa my�s vesijetti�. Siihen olisi tosin kuulemma tarvittu erityinen ajokortti, joka Masakilla oli, minulla tietenk��n ei.

Japanilainen el�m�ntapa ja kulttuuri poikkeaa suomalaisesta, mutta olin varautunut suurempaankin kulttuurieroon. Erityisesti Yhdysvaltojen vaikutus rapauttaa v�hitellen vanhoja japanilaisia tapoja. Toisaalta japanilaisilla on varsin mainio kyky poimia kivoja asioita sielt� t��lt� ja muokata niit� juuri sen verran ett� syntyy uutta japanilaista kulttuuria. Sijainti saarilla erill��n muista valtioista n�kyy edelleen siten, ett� edes monet yliopisto-opiskelijat eiv�t ole koskaan k�yneet ulkomailla. Ulkomaalainen ei en�� aiheuta suurta ihmetyst� katukuvassa, mutta japania puhuva l�nsimaalainen tuntuu olevan edelleen yll�tys. Eksoottinen kotimaa kuten Suomi on viel� ylim��r�inen bonus.

Yhteiskunta on hierarkisempi kuin Suomessa ja t�m� n�kyy my�s puheessa, ylemmille puhuttaessa k�ytet��n erilaista kielt�. Ainakin yliopistossa suhteet hierarkian l�pikin olivat kuitenkin varsin mutkattomat eik� se siten suuremmin h�irinnyt. Yrityksiss� asia voisi olla toisin, yliopisto- ja yritysmaailman ero tuntuu olevan Japanissa viel� suurempi kuin monissa muissa maissa. My�s miesten ja naisten roolit ovat edelleen vahvat, vaikka tyt�t nykyisin kouluttautuvat yht� pitk�lle kuin pojatkin ja nuoret naiset k�yv�t yleisesti t�iss�.

Festivaalit, japaniksi matsuri, ovat usein n�kemisen arvoisia, ja kaikkein parasta on jos p��see itse osallistumaan. Kuva Kanazawassa kes�kuussa j�rjestett�v�st� Hyakumangoku-matsurista.

Japanilaisten suhtautuminen uskontoon poikkeaa paljon l�nsimaisesta. Suurin osa kuuluu sek� buddhalaisuuteen ja shintolaisuuteen, ne eiv�t mitenk��n sulje toisiaan pois. Temppeliss� ja pyh�t�iss� k�yminen on osa tavallista el�m��, mutta ne ovat useimmille enemm�n tapoja kuin syv�llist� pohdiskelua. Erityisesti shintolaisuus liittyy paikalliseen kulttuuriin, vuosittain j�rjestet��n s��nn�llisesti suuria riehakkaita juhlia juuri oman alueen jumalien kunniaksi. N�iss� juhlissa, japaniksi matsuri, kannattaakin ehdottomasti k�yd�. Ulkomaalaiset saavat vierailla pyhiss� paikoissa siin� miss� japanilaisetkin, tunnetuimmat temppelit onkin valjastettu nimenomaan turistipyydyksiksi ja niist� perit��n p��symaksu.

Ihmisist� j�i p��llimm�isen� mieleen ylenpalttinen yst�v�llisyys. Kaveria yritettiin aina auttaa, toisen j�tt�minen pulaan lienee pahin virhe jonka voi tehd�. Omia tunteita ei helposti n�ytetty joten syv�llisempi tutustuminen oli pitemm�n tien takana, mutta osin pinnallinenkin iloisuus sai ainakin minut hyv�lle tuulelle. Asiakkaana sai niin ik��n aina hyv�� palvelua. Henkil�kuntaa oli joka paikassa riitt�v�sti - ty�ntekij�iden m��r�st� tinkiminen ei n�ytt�nyt olevan japanilaisissa yrityksiss� ensimm�isen� s��st�listalla. Valtio my�s palkkasi ihmisi� jopa aivan turhiin teht�viin mieluummin kuin piti heit� ty�tt�min�. Toisaalta palveluammattien palkat olivat kustannustasoon n�hden alhaiset.

Labran kaverit eiv�t olleet erityisen ulosp�in suuntautunutta porukkaa, tai sitten heill� oli omat harrastuksensa. Yritin v�lill� kysell� mit� he tekiv�t viikonloppuna ja sain vastaukseksi "ei mit��n erityist�". Niinp� etsin sitten aktiivisempia kavereita muualta. Yliopistolla oli parikin japanilaisten ja vaihto-opiskelijoiden yst�vyysyhdistyst�, joiden j�senet olivat luonnollisesti keskim��r�ist� kiinnostuneempia juttelemaan ulkomaalaisten kanssa ja l�htem��n yhdess� jonnekin. T�rm�sin my�s yhteen jo t�iss� k�yv��n kaveriin, joka k�vi kes�ll� melkein joka viikonloppu yst�viens� kanssa merell� harrastamassa wakeboardingia tai jossain muualla pit�m�ss� hauskaa ja otti mielell��n my�s minut mukaan.

Muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa tuli luonnollisesti my�s hengailtua, kannatti suorastaan varoa ettei viett�nyt kaikkea aikaa vaihtariporukassa. Yhdess� kokkailu oli kivaa ja kokemuksia sek� kulttuureja vertailtiin kuten varmasti joka maassa vaihtareiden kesken. Tokiossa kuulemma l�hdettiin usein izakayoihin eli japanilaisiin baareihin, Kanazawassa sit� harrastettiin v�hemm�n koska alle kilometrin s�teell� kampukselta ei ollut yht��n paikkaa. Sen sijaan vietetiin v�lill� ��nekk�it�kin bileit� huoneissa ja yhteistilassa. Itse olin kuitenkin arkip�ivisin melko pitk��n labrassa ja viikonloput ja varsinkin pitemm�t lomat k�ytin matkustellen, toisinaan yksin ja toisinaan kavereiden kanssa.

Arkiel�m�st� voisi sanoa viel�, ett� yll�tykset eiv�t niink��n olleet isoja eroja vaan pikkuasioita, joihin ei ollut etuk�teen varautunut. Pyykinpesukoneessa oli iso joukko nappuloita mutta ei l�mp�tilans��t��, bussissa mentiin sis��n takaovesta ja maksettiin vasta pois l�htiess�, ja suosituin py�r�malli oli miestenkin keskuudessa ns. mummopy�r�, noin muutamia mainitakseni.

Kanazawa

Japanilaisilla oli hassu ja hiukan vaarallinen tapa py�r�ill� sateessa sateenvarjon kanssa.

Kanazawa sijaitsee Japaninmeren rannalla, vain hieman pohjoisempana kuin Tokio mutta toisella puolella p��saarta Honshua. Asukasluku on 450 000 henke� eli kyseess� on japanilaisittain keskikokoinen kaupunki. Ilmasto on kostea ja sateinen - vuoristo pys�ytt�� merelt� saapuvat pilvet jolloin sade tippuu usein rannikolle. Talvella sataa etel�isest� sijainnista huolimatta usein lunta, joka kuitenkin sulaa yleens� muutamassa p�iv�ss� pois. Kes�ll� l�mp�tila on samaa luokkaa kuin Etel�-Euroopassa, mutta ilman kosteus korkeampi.

Kuumista l�hteist� (japaniksi onsen) parhaita ovat pienet, v�hemm�n tunnetut paikat, t�ss� Saimatsu onsen. Ulkoaltaissa, rotenburo, on ihana loikoilla viile�n� talvi-iltana ja katsella t�hti�.

Kanazawaa ei pommitettu toisessa maailmansodassa maan tasalle, joten purkamisinnosta huolimatta siell� on viel� paikoin j�ljell� hienoja temppeleit� ja muita vanhoja rakennuksia. Tieverkostossa n�kyy vanha tausta linnakaupunkina - kadut ovat kapeita ja johtavat p��s��nt�isesti kohti keskustaa, mutta aina kiemurrellen vihollisten harhauttamiseksi. Kuuluisin turistikohde on upea Kenrokuen-puisto, joka on yksi Japanin kolmesta kuuluisimmasta puutarhasta. Kanazawa on my�s tunnettu hyv�st� ruoastaan, ravut, muut meret antimet ja perinteiset makeiset kuuluvat paikallisiin erikoisuuksiin.

Kaupungin hallinto panostaa kansainv�lisyyteen, Kanazawa International Exchange Foundation ja pari muuta yhteis�� j�rjest�v�t ulkomaalaisille erilaisia japanilaista kulttuuria esittelevi� kerhoja ja tapahtumia kaupungin tuella. K�vin muutamassa tapahtumassa ja ne olivat varsin mukavia. Historiasta kiinnostuneille oli tarjolla runsas valikoima erilaisia museoita. Y�el�m�ss� ei toki ollut yht� paljon valinnanvaraa kuin Tokiossa, mutta baareja oli runsaasti, vakituisia y�kerhoja pari ja muissakin paikoissa silloin t�ll�in erilaisia musiikkiesityksi�. Kes�ll� yksi hauskimmista paikoista oli keskustasta vajaan 10 kilometrin p��ss� meren rannalla sijaitseva klubi, jossa j�rjestet��n bileit� parin viikon v�lein.

Itse viihdyin Kanazawassa mainiosti, ei tarvinnut hetke�k��n katua ett� valitsin sen Tokion sijaan. Arvostin sit� ettei tarvinnut jumittaa tuntia ruuhkametrossa p��st�kseen jonnekin, vaan py�r�ll� pystyi liikkumaan k�tev�sti paikasta toiseen. Luonto oli l�hell�, vuoristossa saattoi k�yd� vaeltamassa tai talvella laskettelemassa. My�s kuumia l�hteit� - japaniksi onsen - oli l�hist�ll� useita.

Matkustelu

Seishun18kippu-lipulla sai matkustaa paikallisjunissa viiten� p�iv�n� niin paljon kuin halusi, ja hinta oli suorastaan halpa, 11500 jeni�. T�ll� lipulla k�vin mm. etel�ss� Kyushulla.

Matkustaminen on yksi mieliharrastuksistani ja niinp� reissasin my�s ymp�ri Japania l�hes aina kun aikaa oli. Lentokoneen j�lkeen juna oli yleens� nopein kulkuv�line mutta my�s melko hinnakas. Esimerkiksi matka Kanazawasta Tokioon kesti pikajunalla noin 4,5 tuntia ja maksoi noin 11500 jeni� yhteen suuntaan. Kiotoon p��si reilussa kahdessa tunnissa ja hinta oli niin ik��n suunnilleen puolet Tokioon menosta. Bussit olivat hitaampia mutta my�s halvempia, pitkill� matkoilla y�bussit olivat varteenotettava vaihtoehto. Opiskelija-alennuksia ei Japanissa juurikaan ollut, junalippujen hinnoista olisi saanut 20% pois jos olisi ollut opiskelemassa tutkintoa mutta vuodeksi tulleille vaihto-opiskelijoille t�t�k��n alennusta ei my�nnetty.

Opiskelijan matkabudjetin pelasti kuitenkin loma-aikoina myyt�v� seishun18kippu-junalippu. Sill� sai matkustaa viiten� valitsemanaan p�iv�n� paikallisjunilla niin paljon kuin haluaa, ja hinta oli ainoastaan 11500 jeni� koko lystist�. Nimest��n ("nuoruus 18 lippu") huolimatta lipussa ei ollut mink��nlaista ik�rajaa, joten se oli liftaamista lukuunottamatta selv�sti halvin tapa liikkua paikasta toiseen. Yhdess� p�iv�ss� ehti vaikkapa matkustaa Kanazawasta Tokioon, etel�iselle Kyushulle p��si erityisell� y�junalla k�ytt�en lipusta kaksi p�iv�� (vuorokauden vaihtuessa meni aina uusi p�iv�). Pohjoiseen Hokkaidolle p��si edullisimmin laivalla.

Auton vuokraus yhdess� muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa oli my�s yll�tt�v�n edullinen tapa matkustaa. Kansainv�linen ajokortti kannattaa siis hankkia ennen l�ht��.

Toinen edullinen tapa matkustaa oli vuokrata parin kaverin kanssa auto. Pienimm�t mallit maksoivat vakuutuksineen reilut 5000 jeni� / vuorokausi ilman kilometrirajoitusta, sijoittamalla pari tuhatlappusta lis�� sai jo v�h�n isomman auton jolla oli mukavampi ajaa pitempi�kin matkoja. Moottoritiemaksut olivat suhteellisen korkeita mutta porukan kesken jaettuna kohtuullisia. Suosittelenkin siis hankkimaan ennen l�ht�� kansainv�lisen ajokortin, jos vasemmanpuoleiseen liikenteeseen l�hteminen ei pelota. Liftaamista en itse kokeillut paria ihan lyhytt� p�tk�� lukuunottamatta, mutta sit� harrastaneet kaverit ovat kuulemma saaneet kyytej� hyvin.

Tuliper�iset vuoristoalueet olivat minulle uusi kokemus. Asahidake Daisetsuzanin kansallispuistossa Hokkaidolla p��steli h�yryj� rinteen raoista.

Nuorisohostelien verkosto oli Japanissa kattava, ja niiss� oli yleens� varsin hyvin tilaa. Osassa oli l�nsimaiseen tyyliin s�ngyt, osassa nukuttiin tatamilla. En yleens� tehnyt varauksia etuk�teen, vaan soitin edellisen� p�iv�n� tai saman p�iv�n aamuna. Japanissa kuitenkin odotettiin ett� v�hint��n hiukan etuk�teen ilmoitettiin eik� vain ilmestyt� paikalle. Soittaminen kannatti siksikin, ett� varsinkin syrj�isemmiss� paikoissa hostelin henkil�kunta saattoi tulla hakemaan juna-asemalta tai laivasatamasta autolla. Y�pymisen hinta oli yleens� noin 3000 jeni� joka sis�lsi lakanat - toisin kuin Euroopassa, Japanissa ei saanut hinnasta alennusta tuomalla omat lakanat. Aamiaisen lis�hinta oli noin 500 jeni�. Monessa hostelissa oli my�s 1000 jenin hintaan tarjolla p�iv�llinen (varattava viimeist��n saman p�iv�n aamuna), joka oli parhaimmillaan suorastaan loistava.

Itse suosin hosteleita, mutta ainakin kerran tai pari kannattaa panostaa hiukan enemm�n ja menn� perinteiseen japanilaiseen majataloon, ryokaniin. Toinen aito japanilainen tapa y�py� on minshuku, jonkun perheen py�ritt�m� kotimajoitus. Hotellit sen sijaan ovat samanlaisia persoonattomia tornitaloja kuin muissakin maissa. Isoissa kaupungeissa ne voivat kuitenkin olla j�rkev�mpi ratkaisu kuin hostelit, joissa usein pannaan ovi lukkoon ennen puolta y�t�. Kapselihotellit (capsule hotel), joissa oman huoneen sijaan on vain s�ngyn kokoinen putkilo mutta usein mukavat yhteistilat, ovat my�s kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.

Yhteenveto

Vuosi Japanissa oli upea kokemus, kannatti ehdottomasti l�hte�. Kahden vuoden pohja kieliopinnoissa osoittautui riitt�v�ksi, japanin kielioppi on varsin looginen joten puhumaan oppi nopeasti. Labra oli mukava, vaikka v�lill� japanilaisten tapa ty�skennell� tuntuikin hiukan omituiselta. Kanazawa oli minulle sopivan kokoinen kaupunki, suurkaupunkien huonoimmat puolet loistivat poissaolollaan mutta virikkeit� ja y�el�m�� oli kuitenkin riitt�v�sti. Ennen kaikkea sain kuitenkin sek� ulkomaalaisia ett� japanilaisia yst�vi�, joihin tulee pidetty� yhteytt� my�s Suomesta k�sin.

T�m� raportti s�hk�isess� muodossa ja lis�� matkailuvinkkej� l�ytyy kotisivuiltani osoitteesta http://ajt.iki.fi/travel/japan/. Vastaan mielell�ni my�s mahdollisiin kysymyksiin henkil�kohtaisesti.