Balttiarallaa Revolutions

<< Vol 2: The Two Travellers || Pääsivu >>

Vol 3: Helsinki! Helsinki!

Keskiviikko 4.8.2004 (jatkoa)

Reittikartta (Vol. 2-3): keskikokoinen suuri

Varoitamme heikkohermoisia, sillä tuleva teksti sisältää sisäpiirivitsejä Balttiarallaan muinaishistoriasta. Tallennusvälineiden puutteiden takia tätä esihistoriaa ei ole tarkasti merkitty muistiin, joten tällaiset legendat kulkevat eteenpäin suusta suuhun -menetelmällä kansantaruina.

Halusimme ehdottomasti ehtiä Sioniin keskiviikkona, mutta pimeät voimat estivät etenemisen vain parinkymmenen kilometrin päässä. Olihan meillä tosin lamput ja Arton sai jopa kiinnitettyä pyörä-pyöräilijäyhdistelmään. Päätimme kuitenkin vetäytyä yöpuulle Sierressä, joka oli sopivasti jo ranskankielisen Sveitsin puolella, joten Arto pääsi hoitamaan hotellisäätöjä sujuvalla ranskan kielellään.

Sierren keskustasta löytyi erinomaisen vähän Gasthofeja. Vähän kauempaa olisi ehkä voinut löytyä muitakin kuin hotelleja, mutta säätämisen vähentämiseksi valitsimme majapaikaksi kalliihkon, mutta hyvätasoisen Hotel Terminuksen, jossa hinta yöltä oli 120 CHF. Hotellin illallinen oli kohtuullinen.

Torstai 5.8.2004, Sierre-Genève (184 km, 21,5 km/h (Arto), 167 km, 21,3 km/h (Sami))

Aamiainen oli kilpailullinen; kuka ehtii ensin syömään jugurtit, leivät, leivokset? Kuka rohmuaa mehun? Kenen suihin menevät aprikoosit? Tyylillemme uskollisena olimme aamiaisella ensimmäisenä ja saimme ensimmäisen satsin. Vaan emmepä olleetkaan, joku toinen pariskunta oli ehtinyt ensin. Mekin olimme kuitenkin paikalla ennen kuin suurin osa aamiaistarvikkeista oli kannettu pöytään. Tarjoilija-siivoojatäti kantoi pöytään tavaraa vähän väliä, mutta ne useimmiten loppuivat ennen kuin hitaimmat ehtivät santsata.

Mutta Sion! Ja Genève! Tarkoituksena oli paitsi käydä Sionissa suorittamassa pyhiinvaellusriitit, myös ehtiä Geneveen illaksi, jossa vanha ystävämme Peter oli järjestänyt majoituksen. Hotellin infolehtinen kertoi, että Geneveen oli 160 km matka ja sieltä ehkä parikymmentä majapaikkaan; yhteensä siis ehkä 180 km. Pitkä taival yhdelle päivälle! Määränpäähän saapuminen päivän etuajassa tuntui epätodennäköiseltä, sillä Sami oli pitkän alppitaipaleen, ja varsinkin edellispäivän jälkeen rättiväsynyt. Ajokunto sinänsä oli ok, unta vain olisi tarvittu lisää. Toisaalta olotila oli varsin sopiva Sionia varten.

Helsinki! Helsinki! (video, 500 kt)

Väsymys näkyi heti ensimmäisessä ylämäessä, mutta matkan edistyessä tapahtui virkistymistä. Balttiarallaan perinteinen lääke kaikkiin vaivoihin onkin kova pyöräily: oli vaiva sitten yskä, nuha, syöpä tai väsymys, niin kaikki hoituu! Mieli puhdistuu ja veri virtaa (yleensä suonien sisällä), Sionia lähestyessä vauhti vain kiihtyi; millaisen vastaanoton saisimme? Punaisen maton vaiko punaisen pyöräkaistan? Olisiko riemusaattoa?

Suunnatessamme kohti keskustoria kävi selväksi, että emme saisi juhlavaa vastaanottoa. Ja siinähän tori jo on! Mutta quoi? Quelle surprise! Videotaulu on poissa. MYös ihmisiä on hiukan vähemmän kuin aiemmin. Emme anna vastoinkäymisten häiritä, vaan järjestämme modernien viestintävälineiden avulla spiritualistisen session saattueemme ex-jäsenen Mikon kanssa. Olemme varmoja että yhteys oli hänelle yhtä valaiseva kuin meille¹.

Mykkäelokuvien legenda Fritz Langia, Charlie Chaplinia sekä Ohukaista ja Paksukaista kunnioittaaksemme tallennamme rituaalin yksimediatiedostoon. Helsinki! Helsinki!

Sionista etsimme sopivia tarroja pyörään läimäisemiseksi. Parista liikkeestä löytyikin autocollanteja sekä Sveitsin kantoneille että Euroopan maille (Balttia ja Tsekki valitettavasti puuttuivat). Migroksesta matkaeväät ja baanalle!

Jonkin matkaa Sionin jälkeen poikkesimme piknikille joen (Rhône) rannalle. Töyräät olivat sen verran korkeat että uiminen ei soveltunut. Muuten mukava ja varjoisa paikka; Sami otti mikronokoset, joka vei suurimman osan väsymyksestä. Piknikillä oli seurana hassu setä, joka kaivoi maata ämpäreihin ja lastasi sitä pakettiautoon. Ennen piknikkiä seuranamme oli saksalainen pyöräilijäveijari, joka oli menossa Aigleen. Arto puhui hemmon kanssa ranskaa.

Pääsimme vähin säädöin muutaman kymmenen kilometrin² päähän Ranskan rajasta, missä päätimme ehtiä Geneveen illaksi. Matkaa siis 30 km Ranskaan + 70 Geneveen + 20 Peterin luo. Matkavauhti korotettiin 26-27 kilometriin tunnissa; köröttelimme La Bouveretiin, jossa söimme jäätelöt ja tuhlasimme ylimääräisiä Sveitsin frangeja.

Yvoire, sade lähestyy.

Alkupätkä Genèvejärven etelärantaa pitkin Ranskan puolella oli varsin ikävä, koska jouduimme ajamaan enimmäkseen autotiellä. Emme käyneet uimassa, vaikka sää olisi ollut loistava.

Thononin jälkeen teimme suunnitellun poikkeaman rantareitille Yvoiren kautta, jossa söimme viimeisen ehtoollisen ennen Genèveä. Piknikin lomassa huomasimme lännessä (noin Nyonin kohdalla) sadealueen, joka hitaasti mutta varmasti kulki etelää päin. Loppupätkällä kuulimme jo reissun toiset suomalaiskommentit (edellisen kerran maanmiehiä nähty Prahassa); autolla ajava henkilö huikkasi ikkunasta "Hyvää matkaa". Tässä vaiheessa satoi jo ihan kotoisasti.

Vihdoin pääsimme Genèveen ja Fêtes de Genève -alueelle vasemmalle reunalle, jossa Artolla puhkesi kumi noin puoli yhdeksältä. Matkamittari näytti 161 km. Puolisen tuntia tuhrautui takarenkaan vaihtoon, ja sen jälkeen tuttua säätöä Geneven keskustan läpi: kaksi kaistanylitystä Mont Blancin sillalla, Cornavinin ohi Servettelle ja niin edelleen.

Kumin puhkeamiset hidastivat matkantekoa - mutta oltiin sentään jo Genevessä!

Balexertin alamäessä kuului terävä paukahdus ja Samin takapyörä oli puhki. Tässä vaiheessa 166 km. Vaihdon aikana annettiin tilannetiedotusta Peterille, joka oli valmiina hakemaan autolla meidät, jos vain halusimme. (Emme tietenkään halunneet.) Puoli tuntia renkaan vaihtoa ja kilometrin jälkeen Blandonnetissa Samin takakumi paukahti jälleen! Tässä vaiheessa meillä olivat paikatut varakumit lopussa. Sen lisäksi ei ollut takeita, etteivätkö uudet kumit olisi kohdanneet samaa kohtaloa kuin edellisetkin, joten Sami päätti tarttua tarjottuun autokyytiapuun.

Jonkun ajan kuluttua Blandonnetiin saapuivat Peter ja hänen ystävänsä, jonka nimen jätämme kertomatta (koska emme sitä muista). Vaati hetken aikaa suostuttelua että Arto sai ajaa Peterin luo sen sijaan, että Peter olisi lastannut hänenkin pyöränsä autoon (omaansa, paikalla siis kaksi station wagonia).

Peterin mielestä sateessa ajaminen oli ilmeisesti hölmöä, mutta hänpä ei olekaan ollut mukana Balttiarallaa-matkoilla. Loppumatka 17 km sujui sitten autosaattueessa, mistä oli hieman hyötyä koska autossa oli Arton otsalamppua paremmat valot. Mitään muuta parempaa siinä ei sitten ollutkaan, vaikka olikin ranskalainen ja autoksi aika hyvä.

Historiaan perehtymättömälle lukijalle kerrottakoon, että kyseessä oli sama Peter, jonka kanssa asuimme samassa talossa kesällä 2000. Talon vuokra oli melko korkea, mutta hintaan kuului sentään puutarhuritäti. Peterin nykyisen talon vuokraan ei kuulunut puutarhuria, puutarha kylläkin. Talosta löytyi myös Peterin tuleva vaimo Nadine ja kaksi kissaa. Kyseessä oli myös reissun ensimmäinen majoitus, jossa oli WLAN-yhteys. Sami ei silti lukenut maileja.

Luovutimme heti ensimmäisenä iltana Peterille tuliaisemme: "Mon Bijou" Napoleon-konjakkia ja Leijona-tervapastilleja. Peter puolestaan tarjosi meille unkarilaisia erikoisuuksia. Onhan toki luontevaa että menemme Ranskaan syömään unkarilaisia ruokia, täytynee jollain seuraavista reissuista suunnata Unkariin syömään patonkia ja ranskalaisia juustoja.

¹) Lukijalle tiedoksi: joko Sami tai Samin operaattori oli hieman hätäisempi, sillä Samin viesti saavutti vastaanottajan 1s aiemmin.
²) Kello kolme iltapäivällä

Perjantai 6.8.2004, Genève (53,39 km, 17,9 km/h (Arto))

Peterin talo.

Aamulla emme vieläkään saaneet aamiaiseksi tuoreita mansikoita, mutta teevalikoima oli suorastaan erinomainen. Muistimme mainita asian kirjoittaessamme myöhemmin vieraskirjaan seitsemällä kielellä. Kirjoitimme siis olevamme tyytyväisiä teevalikoimaan. Olimme kohteliaita emmekä maininneet mansikoiden puuttumisesta, vaikka puute olikin vakava. Kirjoitamme siitä vain tähän matkapäiväkirjaan, joka julkaistaan Internetissä. Kuitenkin varmaan sekavalla suomen kielellä, ettei Peter huomaa, että moitimme häntä. Nadine saattaa kuitenkin huomata, koska hän osaa paremmin suomea kuin Peter. Kuten myös ranskaa.

Kissojen nimet ovat muuten Bobo ja Charlotte. Ensimmäinen oli harmaa pikku katti, jolla oli suunnaton "Babe Factor"; varsin seurankipeä. Tummempi Charlotte taas oli ujompi ja seuraa karttava. Alakerran wc oli kissoille varattu.

Aamulla Arto paikkasi edellispäivänä korjatun kumin, jonka Sami asensi omaan pyöräänsä. Lo and behold, takapyörää pyörittäessä kuului ensin mielenkiintoista vinkunaa, minkä jälkeen kumi jälleen paukahti. Pyörässä oli siis selkeästi jotain vikaa, eli matka jatkui jälleen auton kyydissä läheiseen Prevessinissä sijaitsevaan pyöräkorjaamoon, joka oli auki 9-12 pyörille sekä 10-12 ja 14-18 moottoripyörille, tai näin ainakin tulkitsimme. Kyltti ei nimittäin ollut aivan täysin selkeä.

Siispä Go Sportiin! Tiedotimme Artolle, joka luonnollisesti oli pyörällä liikkeellä, että menemme paikalle. Peterin kanssa siis suuntasimme kohti Val Thoiryya ja söimme second breakfastin Paul-kahvila/boulangeriessa. Kovasti Peterin ja Nadinen suosima paikka.

Arto oli päättänyt hankkia ylimääräisiä kilometrejä ja suuntasi epähuomiossa St. Geniksen Intersportiin. Me siis yritimme selittää pyörän ongelmia kuulokojetta käyttävälle Quebeciläiselle pyöräpojulle minun vajavaisella ja Peterin hieman paremmalla ranskan kielellä. Tyyppi loppujen lopuksi vaihtoi taakse toisen ulkokumin ja pienemmän, prestaventtiilillä varustetun sisäkumin. Isoja, hybrideihin kelpaavia ulkokumeja kun ei ollut. Pientä vinkunaa edelleen kuului, mutta samapa tuo, takakumi oli jo aivan lopussa: erittäin väljä ja täysin sileä, lisäksi sivussa oli iso reikä.

Arto oli syönyt oman second breakfastin Intermarchen eväiden avulla, joten sovimme tapaamispaikaksi Geniksen chämppärin. Sami siis jälleen pyörän päällä. Peter pääsi siis kotiin viettämään vapaapäivää xfs:n debuggauksen kanssa.

Genèvessä, Cornavinin jälkeen päätimme soittaa Timpalle. Tässä vaiheessa kävi selväksi, että takakumi oli jälleen tyhjä. Uudella Go-Sportista ostetulla pumpulla kumi jälleen täyttyi hiukan. Timppa ehdotti tapaamista illalla, mutta koska olimme jo suunnitelleet syövämme Peterin ja Nadinen kanssa päätimme siirtää iloisen jälleennäkemisen seuraavaan päivään.

Jet d'Eau.

Jatkoimme matkaa kohti Jet d'Eau:ta kumin tyhjentyessä entistä kiivaammin. Yritimme asentaa tilalle yhden Arton Intersportista ostamista uusista varakumeista, joita oli peräti kolme kappaletta, mutta nepä eivät sopineetkaan uuden kapeamman ulkokumin sisään. Tässä vaiheessa Sami päätti että pyörää korjataan seuraavan kerran Suomessa.

Saapuminen Jet d'Eau:lle tuotti seuraavan pettymyksen: tuuli väärästä suunnasta eikä suihkun viereisellä laiturilla kastunut yhtään. Otatimme kuitenkin itsestämme pakolliset kuvat pyörien kanssa. Jäätelöä söimme luonnollisesti Jet d'Eaun viereisessä jäätelöbaarissa ja se oli hyvää. Ja sitä oli riittävästi.

Aikaa oli kulunut sen verran että lähdimme takaisin Peterin kämpille päin. Peter tuli jälleen kuljettamaan Samin pyörää autollaan, tällä kertaa rue de la Serveten ja rue Hoffmanin risteyksestä asti. Ferneyssä harhailun ja yhden suljetun sekä yhden täyden ravintolan jälkeen päädyimme syömään Geniksessä sijaitsevaan kiinalaiseen, jossa erityisesti Peter ei ollut tyytyväinen palveluun. Ruoka oli kuitenkin varsin hyvää. Maksoimme laskun Peterin vastustelusta huolimatta. Kynttilöitä ei ollut, mutta onneksi Peter sauhusi vieressä.

Bobo nukkui Samin vieressä.

Illalla käytimme Nadinen pesukonetta, koska puhtaat vaatteemme olivat käytännössä lopussa. Odotellessamme pesun valmistumista juttelimme pitkän pätkän Peterin kirjahyllyn sisällöstä ja paljosta muustakin. Hyllyn mielenkiintoisin kirja oli "Myths of China and Japan"¹, jossa kerrottiin hauskoja asioita mm. lohikäärmeistä. Amazonin mukaan kirja oli "hard to find". Emme kuitenkaan piilottaneet kirjaa. Tässä vaiheessa Nadine meni nukkumaan. Lopulta konekin oli valmis ja mekin pääsimme petiin pyykkien kuivumaan asettelun jälkeen.

Yöllä saimme vierailijoita. Molemmat katit mönkivät sängyn päällä. Bobo asettui Samin puolelle ja Charlotte Arton. Charlotte myös nukkui Arton päällä.

¹) Donald MacKenzie, kirja n. vuodelta 1923

Lauantai 7.8.2004, Genève (0 km, matka taittui enimmäkseen autolla)

Aamupalalla ei ollut leipää¹, joten söimme muita antimia sekä joimme rohelista teetä. Jätimme tällä kertaa syömättä jälkiruokapatukat, jotka Peter oli Unkarista asti kuskannut edellisellä käynnillään. (Koko auto täynnä elintarvikkeita, toim. huom.)

Vähitellen oli aika siirtyä takaisin Genèveen. Koska Samin liikkumiskyky omin voimin oli rajallinen pyörän epäkunnon takia, kannatti matka tehdä autolla. Nadine ei jaksanutkaan lähteä shoppailemaan joten saimme lainata hänen punaista pikku ajokkiaan.

Puita Beaulieu-puistossa Markon asunnon lähellä.

Parkkipaikan löytäminen oli viheliäinen tehtävä, mutta se kuitenkin onnistui. Arton säätäessä parkkeerausta Sami juoksi Manorin (entinen Placette) läpi pystymättä kuitenkaan tuhlaamaan yletöntä määrää frangeja. Tapaamispaikalla Cornavinilla soitettiin Niinimäen Markolle, joka asui suurin piirtein sen parkkipaikan lähellä. Meillä ei ollut erityisiä suunnitelmia illalle - olimmehan nähneet Genèven nähtävyydet jo aiemmin useaan kertaan sekä Fêtes de Genèvenkin - siispä menimme pari askelta taaksepäin ja Markolle kylään.

Marko ja Matti olivat aamulla käyneet juoksemassa Salevea ylös, Matti 1 h ja Marko 50 min.² Makiko (Markon japanilaisvaimo) perässä käveli kirjoja repussa kantaen. Markon askeettisessa asunnossa söimme japanilaista naposteltavaa ja kuuntelimme kirgisialaista pop-musiikkia.

Tapiolla oli nälkä, joten Marko ja Makiko lähtivät viemään hänelle ruokaa. Meilläkin oli, joten mekin lähdimme nyyttikesteille, Migroksen kautta tietenkin. Eväät Tapiolla olivat kuulemma juomapitoiset, joten veimme paikalle vihanneksia ja hedelmiä sekä leipää ja alkoholitonta juotavaa, kaupan hinta reilu 40 frangia näille kaikille.

Loppujen lopuksi menimme paikalle Ornexiin Nadinen autolla. Tapsalla oli ihan näppärä yksiö. Aluksi meille tarjottiin konjakinsekoitusta, joka Remy Martinin edustajan (ei paikalla) mukaan oli juomakelvotonta. Emme olleet alkoholijuomien asiantuntijoita, joten emme kommentoineet. Muiden alkoholijuomien nauttimisen jätimme sikseen ja söimme hedelmiä ja vihanneksia. Mikrossa (Tapiolla ei ollut uunia) teimme pizzaa ja tortellinoja lautasilla, jotka eivät aivan olleet riittävän kokoisia. Ruoka oli kuitenkin hyvää, ja sitä oli riittävästi. Tapio keskittyi enimmäkseen juomiin eikä piitannut hedelmistä ja vihanneksista.

Fêtes de Genèven ilotulitus. Katso myös videot: Sami (4450 kt), Arto (1330 kt)

Enimmäkseen viinaa käsittelevät keskustelunaiheet eivät meitä erityisesti inspiroineet, joten päätimme Samin kanssa lähteä takaisin keskustaan kun olimme syöneet itsemme kylläisiksi. Aprikoosit otimme mukaan, koska Tapsa ei olisi niillä mitään tehnyt kuitenkaan.

Parkkipaikan löytäminen oli jälleen vaikeaa, taas kerran tuli harmiteltua että Sami pyörä oli rikki emmekä voineet olla pyörillä liikkeellä. Onnistuimme kuitenkin. Keskustassa emme jaksaneet jäädä jonottamaan jäätelöä vaan etsimme paikat ilotulituksen katsomista varten n. tunti ennen näytöstä. Saimme melko hyvät paikat, ei kuitenkaan ihan parhaita enää siinä vaiheessa. Ilotulitus oli aika hieno, vaikka olihan noita jo aiemminkin nähty myös Genèvessä.

Olimme sopineet Matin kanssa tapaamisen Code-baariin osoitteessa 13 rue Henri Blanvalet joka oli sopivan lähellä aiemmin vuonna 2000 käyttämäämme hotellia. Matin asunnon todennäköinen läheinen sijainti saattoi vaikuttaa tapaamispaikan valintaan.

Arto ja Timppa.

Baariin tuli myös Timppa, joka oli soittanut meille ennen ilotulitusta. Myös Tapio ja Juho eksyivät paikalle, tällä kertaa joivat vain oluet. Juho oli kovin kiinnostunut pyöräreiteistämme. Baarista poistuimme puoli kahdelta. Matkalla autolle ostimme Mövenpick-jäätelöä Fêtes-alueelta.

Kello oli jo kolme, kun pääsimme Peterin asunnolle. Joku (oletamme, ettei ei ollut Peter) oli ottanut pyykit narulta ja taitellut ne nätisti. Meillä molemmilla oli niin monta paria mustia sukkia, että jälleen oli vaikeuksia selvittää niiden omistussuhteita. Onneksi muiden vaatteiden kanssa ei ollut samaa ongelmaa.

Sitten pakkaamaan! Tällä kerralla ei pakattaisi pyöräretkeä varten, vaan käsissä kanniskelua ja juna/automatkaa varten. Niinpä sekä Artolla että Samilla laukkujen ja reppujen sisällöt vaihtuivat aika oleellisesti. Nukkumaan mentiin klo 4.15.

¹) Vaan olipas sittenkin, Nadine kävi Paul-kaupassa ostamassa leipää ja croissantteja.
²) Ei vaan juuri toisin päin, kyllä huippu-urheilija Heikkurinen veti kiivaampaa tahtia, vaikka mäkijuoksu toki Niinimäelle sopi.

Sunnuntai 8.8.2004, Genève-Kevelaer (20,53 km, 24,9 km/h, lisäksi matkantekoa junalla ja autolla)

Herätys oli kuudelta, minkä jälkeen pikainen suihku ja Cornavinille lähtö, kuka milläkin ajoneuvolla.

Juna lähti kello 8.44; sitä ennen ehdimme vielä hyvästellä Peterin laiturilla. Meille oli tästä Baselin junasta varattu pyöräpaikka (kaksi kolmesta). Kolmen tunnin matka kului lähinnä nukkuen; Sami jaksoi jopa hetken kirjoittaa matkapäiväkirjaa.

Baselin tunnin tauko käytettiin evästysten ostoon; olihan aamiainen ollut aika lyhyt. Offenburgiin lähtevä paikallisjuna oli loppujen lopuksi helppo paikallistaa. Junassa ei ollut varsinaisia pyöräpaikkoja, vaan vaunu, johon sai pyörien lisäksi laittaa mm. lastenvaunuja. Koska olimme ajoissa laiturilla ja Basel oli pääteasema, saimme valita "parhaat paikat"; säädimme pyörät vaijerilla kiinni pystypylvääseen ja siirryimme istumaan ja evästämään. Karlsruhen junaan oli vaihtoaika 13 minuuttia, joten olimme hyvissä ajoin varusteidemme kanssa poistumassa junasta heti sen pysähdyttyä. Tässä vaiheessa kannattaa mainita, että meillä ei tässä eikä seuraavassakaan junassa kyselty passia tai matkalippuja (Basel-Offenburg väli kulkee rajan yli Sveitsistä Saksaan). Ilmeisesti rajanylitys tapahtui juna-asemalla.

Jotkut muutkin olivat keksineet kuljettaa pyörää junassa.

Karlsruhen juna oli toista maata kuin edellinen. Hieman epämukavampi noin yleisesti ottaen, sen lisäksi astuimme laivaan väliasemalta, mikä tarkoitti sitä, että pyörävaunu oli täynnä. Saimme omat kulkupelimme kuitenkin sijoiteltua. Arto sijoitti itsensä vaunuosastoon, jossa sai nauttia joltain festareilta tulevan porukan tarjoamasta musiikillisesta viihdykkeestä, Sami jäi hieman kauemmaksi. Matka Karlsruheen kesti 47 minuuttia, minkä jälkeen saimme todeta itsemme, matkatavaroidemme ja pyöriemme olevan edelleen kunnossa.

Matkan seuraavan osuuden laita olikin sitten hieman toinen; DB:ltä ei ollut meille antaa vuokra-autoa, koska Arton Mastercardissa oli ollut jokin ongelma. Apuun saimme Sixtin "ambulanssikuskin", joka kuljetti meidät matkatavaroidemme kera (pl. pyörät, jotka jäivät rautatieaseman parkkiin) jonkun matkan päässä olevalle Sixtin toimistolle.

Vuokrasopimuksen allekirjoituksessa oli kahdenlaista epäselvää, mm. auton hinta uupui. Sen sijaan paperiin kirjoitettiin 300 euron "vakuutusmaksu" suuruudeltaan 300 eur! Vaatimuksestamme saimme kopion hintalistasta jossa auton hinnaksi oli saatu joko 98,50 tai 107 euroa. Kiireinen ja selvästi häiriköinnistämme turhautunut virkailija lisäsi vielä tuulilasinpesunestettä, kun valitimme merkkivalon palamisesta.

Lopulta pääsimme matkaan; Karlsruhe oli kuin olikin siinä paikassa minne olimme sen jättäneet. Säädimme pyörät lähes loistokuntoon (polkimet pois) ja asetimme ne siististi autoon. Sen jälkeen piti enää selvittää, mihin meidän piti ajaa. Arto oli aiemmin päivällä paikallisessa kirjakaupassa napsinut kuvia maantiekartoista jotka oivallisesti jättivät lentokentän sijainnin epäselväksi. Onneksi rautatieasemalta löytyi kirjakaupan Internet, jossa kävimme tarkistamassa ajo-ohjeet lentokentälle. Siis V-Birdin webbisivuilta löytyneen linkin kautta. Sami oli aiemmin ennen matkalle lähtöä printannut bussiyhteystiedot Düsseldorfista Niederrheimiin, muttei ajo-ohjeita - eihän tarkoituksena ollut suinkaan autoa käyttää.

Master-kartastamme sekä ajo-ohjeista selvisi, että lentokenttä oli hyvin lähellä Hollannin rajaa - itse asiassa niin lähellä, että helpoin ajoreitti, mitä myöskin käytimme, kävi Hollannin puolella.

Master-kartan motarimerkinnät olivat riittävät, sillä selvisimme sujuvasti Kevelaeriin, joka oli lentokentän lähellä - ainakin ajo-ohjeiden mukaan. Lentokentälle ei nimittäin ollut mitään opasteita siihen mennessä; ensimmäiset näimme maanantaiaamuna muutamia minuutteja ennen kentälle saapumista. Kevelaer on muuten nimestään huolimatta Saksassa. Näpsäisimme kuvan Kevelaerin infotaulusta, johon oli merkitty muutama hotelli. Emme tosin päässeet yhdellekään hotellille asti, sillä törmäsimme melko nopeasti Gasthofiin. Tai oikeastaan parkkeerasimme auton ihan siististi. Siis Arto parkkeerasi. Gasthofissa ensimmäiseksi kysyttiin, ollaanko tulossa lentokentältä. Emme tietenkään, koska olimme vasta menossa.

Kävi ilmi, että lentokentältä oli soitettu ja pyydetty järjestämään majoitus bussilastilliselle matkaajia. Emme tiedä oliko syy tämä vai joku muu, mutta saimme huoneen Gasthofista sillä ehdolla, ettemme ota aamiaista, hintaan 50 euroa. Tämä sopi meille varsin hyvin, sillä meillä oli tarkoituksena lähteä joka tapauksessa aikaisin liikkeelle lentokone-pyöräsäädön vuoksi. Niin, kaiketi se putiikki oli kiinni maanantaina, näin virallisesti. Ketään ei tulisi olemaan aamulla paikalla, joten maksoimme majoituksen jo illalla.

Iltapalan syönnin ja laukkujen uudelleen pakkauksen jälkeen pääsimme nukkumaan jo ennen puolta yötä, mikä merkitsisi ruhtinaallisia lähes kuuden tunnin yöunia.

Maanantai 9.8.2004, Kevelaer-Helsinki (Mittarilukema Artolla 21,18 km, 18,3 km/h, perinteitä rikkoen kirjattiin myös viimeisen päivän keskinopeus)

Jotta aamun säätö ei olisi ollut liian helppo, nukuimme pommiin eri aikaan ajoitetuista kännykkäherätyksistä huolimatta.

Onneksi kaikki varustesäädöt oli tehty jo aiemmin, joten aamun tehtäväksi jäi suihku, pukeminen, pikainen aamupala viimeisistä hedelmänjämistä ja hampaidenpesu. Ja sitten baanalle, tai eipä sittenkään, sillä tie lentokentälle oli tavallinen tie. Vaikka ovat autobaanat aika tavallisia Saksassa.

Hyvästä yrityksestä huolimatta saksalaiset teemeisterit eivät onnistuneet eksyttämään meitä, vaan löysimme lentokentän tienhaaran sopivasti Kevelaerin ja Gochin väliseltä tieltä. Sitä ennen olimme jo ehtineet tankata tankin täyteen; kuutosvaihteella ajettu Station Wagon oli syönyt reilun neljänsadan kilometrin matkalla 140 km/h matkavauhdilla reilut 30 litraa bensaa, eli aika halvalla selvisimme.

Pyörät Niederrheimin kentällä valmiina koneeseen.

Tähtäimessä oli olla check-inissä kaksi tuntia ennen lähtöä eli 7.35. Tähän emme aivan päässeet, mutta se ei haitannut, sillä V-birdin tiski aukesi vasta kello kahdeksan. Olimme jonossa toisena eli ihan hyvissä ajoin. V-birdin lipputoimistossa oli muuten suomalainen tytteli meitä ilahduttamassa (näin ainakin uskomme). Jonossa saimme rauhassa säätää pyörät lentokuntoon (tanko käännettävä ja kumit tyhjennettävä). Sami oli tietenkin ottanut ennakkoa takakumin suhteen jo Genèvessä.

Check-inissä saimme seitsemälle ruumaan menevälle matkatavaralle (2 x pyörä, 4 x pyörälaukku, 1 x teltta) seitsemän tarraa ja kuitin kuudesta. Sen jälkeen lentokenttäsetä vei pyörämme poies, oletettavasti lentokoneeseen.

Sitten olikin aamiaisen aika! Ei kuitenkaan ennen kuin Arto dumppasi Sixt-mobiilin avaimet juuri avautuneeseen Sixtin toimistoon. Auton olimme dumpanneet (siis siististi parkkeeranneet, toim. huom.) vuokra-autojen parkkipaikalle. Lentokentän terminaalin toisessa kerroksessa oli kahvila, jossa tarjottiin aamupalaa. Vaihtoehdot olivat inkrementaaliset sekä hinnan että sisällön suhteen, eli valinnanvaraa oli oikeasti, toisin kuin Wrocławin hotellissa. Valitsimme keskiraskaan vaihtoehdon, jossa oli mysliä, mehua, koffetta/teetä, jugurttia sekä marmelaatia ja maapähkinävoita, mutta ei leipää. Sekä tietenkin tarjotin, lautanen, muki, lasi ja aterioitsimet (joita emme kuitenkaan syöneet). Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi; itse asiassa oli reissun ei-buffeteista paremmasta päästä.

Kaupasta ostimme tuliaisia, joita ei merkitty yhteisiin kuluihin. Tämä siis jo vasta turvatarkastauksen jälkeen. Röntgensedät ja -tädit ihmettelivät hetken Samin reppua, jossa oli sisällä Trangian astiat sekä teräksinen termospullo, mutta eivät kuitenkaan pyytäneet avaamaan reppua.

Toisin kuin Easyjetissä, V-birdissä on paikkaliput. Ilmeisesti monet ovat jo Intternetin kautta varanneet paikan, sillä saimme kehnot paikat; Arton oli varauloskäynnin kohdalla eikä voinut laittaa reppuaan edessäolevan istuimen alle.

Tämän jälkeen kone pääsi lähtemään, vaan eipäs päässytkään, sillä lentosedät ilmoittivat ruumassa olevan yhden ylimääräisen matkatavaran. Välttyäksemme terrorismiepäilyksistä huomautimme lentoemolle matkatavarakuittimme ja -tarrojemme välisen epäsuhdan. Tämän jälkeen kone pääsi lähtemään, vaan... ei, kyllä se ihan oikeasti lähti.

Koneesta ostimme kaakaota ja cappucinoa (arvannette kumpi otti mitäkin) hintaan 2 € (yhteensä). Cappucino ei ollut reissun huonointa. Matkapäiväkirjamme ei edistynyt lennon aikana, sillä juttelimme vieressä olevan saksalaisherran kanssa niitä näitä. Poika oli menossa mökille jonkun suomalaistoverinsa luo.

Pyörät olivat ehjänä lennon jälkeen (lukuunottamatta Samin pyörän takavannetta, minkä valistuneet lukijamme, joita lienee lukuisa, tai lakoisa, määrä, jo arvasivat). Taksi, tilasellainen, vei Samin kotiin. Artokin meni kotiin. Eri kotiin kuin Sami, vaikka Sixtin sopimus muuta väittikin.

Kokonaismatka 2464,36 km.

Fin.

Kokoelma pyörätieopasteita reitin varrelta. Keskikokoinen (99 kB) | Suuri (288 kB)

<< Vol 2: The Two Travellers || Pääsivu >>