| Nimi: | Arto Teräs |
| Sähköposti: | ajt@iki.fi |
| Postiosoite: | Vanha Viertotie 14 A 4, 00350 Helsinki |
| Koulutusohjelma: | Tietotekniikka |
| Kohdeyliopisto: | Institut National des Sciences Appliquées, Lyon, Ranska |
| Ajankohta: | Syyskuu 2000 - toukokuu 2001 |
Tämä on matkaraportti vuodestani vaihto-opiskelijana Lyonissa Ranskassa lukuvuonna 2000-2001.
Vaihtopaikka kuului Sokrates-ohjelman piiriin, joten sinne haettiin normaalilla kansainvälisten asioiden toimistosta saatavalla hakupaperilla. Ranskan kielitodistuksen sain kielikeskuksesta ranskan opettajalta. Kohdemaan olin jo päättänyt, oppilaitoksen valitsin lähinnä kv-toimiston suosituksen perusteella. Tunsin lisäksi erään aiemmin INSAssa opiskelleen portugalilaisen kaverin, jolta kyselin lisätietoja.
INSA lähetti paluupostissa 11-sivuisen paperinipun, joka piti myös täyttää. Siinä pystyi jo valmiiksi hakemaan majoitusta kampukselta kämppäkaveritoiveita myöten ja valitsemaan, osallistuuko ennen lukuvuotta järjestettäville ilmaisille kielikursseille. Itse en osallistunut, koska olin samaan aikaan kesätöissä ja osasin ranskaa varsin hyvin, mutta monet kursseilla olleet kehuivat niitä hyviksi.
Ainakin tietotekniikan opetusohjelma on kokonaisuudessaan www-sivuilla, mikä helpotti opintosuunnitelman tekoa. Pääsyn varmistuttua sain hyväksymiskirjeen lisäksi parikymmentäsivuisen esitteen, jossa kerrottiin käytännön asioista ja saapumisesta. Sain siis mielestäni tarpeeksi tietoa lähtöä varten.
Ranskassa byrokratia on hyvin voimissaan ja erilaisia papereita
joutuu täyttelemään runsaasti. INSAssa asiat oli onneksi hoidettu
varsin järkevästi ja organisoidusti kahdessa vaiheessa - ensin tietyt
perusasiat heti saapuessa ja varsinainen rekisteröityminen kaikille
vaihto-opiskelijoille juuri ennen lukukauden alkua. Näin luukulta
toiselle ei joutunut juoksemaan kovin paljoa.
Myös oleskeluluvan hakeminen hoitui samalla, paperit lähetettiin suoraan INSAsta eteenpäin. Noin puolentoista kuukauden päästä postitse saapui ilmoitus, jonka perusteella kortin sai hakea kaupungin ulkomaalaisasioiden virastosta. Prosessi kesti siis kauan, mutta ei siitä erityistä haittaa ollut. INSAsta sai saman tien opiskelutodistuksen ja varsin pian myös opiskelijakortin, jotka ovat käytännössä paljon tarpeellisempia.
Ohjeissa ennen lähtöä pyydettiin ottamaan mukaan syntymätodistus, johon on kirjattu vanhempien nimet. Todistuksen piti olla virallisesti ranskaksi käännetty, ja vielä Ranskan suurlähetystön tai konsulaatin hyväksymänä. Väestörekisterikeskuksesta normaalisti saatava englanninkielinen versio kelpasi kuitenkin hyvin. Siihen on kuitenkin syytä hakea maistraatista Apostille, eräänlainen lisätodistus siitä että dokumentti on virallinen, hinta muistaakseni 50 mk. Suosittelenkin samaa menettelyä tuleville lähtijöille koska virallinen ranskantaminen maksaa. Jos todistuksen englanninkielisyyden kanssa tulee ongelmia niin käännöksen voi hankkia paikan päälläkin.
Rekisteröitymisvaiheessa piti myös pystyä todistamaan toimeentulonsa, riittäväksi summaksi katsottiin 2800 frangia kuukaudessa. Melkein kaikki tulijat hoitivat asian siten, että jompi kumpi vanhemmista allekirjoitti paperin jossa sitoutui lähettämään opiskelijalle mainitun summan kuukausittain. Operaatioon sai käyttää INSAn kv-toimiston faksia. Tämä oli pelkkä muodollisuus, mitään erillistä tiliä ei tarvinnut perustaa eikä rahasiirtoja valvottu mitenkään, joitakin vanhemmat tukivat ja toiset elivät omillaan. Periaatteessa olisin voinut osoittaa riittävät tulot muutenkin - opintotuki asumislisineen on jo hyvin lähellä 2800 frangia kuussa - mutta käytännössä homma oli paljon helpompaa näin.
Jokaisen opiskelijan edellytettiin lisäksi hankkivan vastuuvakuutus, "assurance responsabilité civile". Omaan kotivakuutuspakettiini kuuluu jonkinlainen vastuuvakuutus, mutta en ryhtynyt selvittämään tarkemmin kattaako se vaaditut asiat ja todistelemaan sen kelpoisuutta, vaan hankin tarjotun vajaan sadan frangin hintaisen paikallisen vakuutuksen.
Yleisenä vinkkinä mainittakoon, että pieniä passivalokuvia tarvitaan joka paikassa, niin virallisissa dokumenteissa kuin harrastekerhojen jäsenkorteissakin. Niitä kannattaa pitää aina mukana lompakossa vähintään pari kappaletta. Uusia saa automaateista tyypillisesti noin 20-25 FF / 4 kuvaa, tarkasti markkansa laskeva tulostaa parikymmentä kuvaa yhdelle kiiltopaperille mustesuihkulla tai laserilla - joistain kopiointiliikkeistä tämän saa myös palveluna.
|
|
| Huone numero D317, karu mutta toimiva. |
Etukäteismateriaalissa suositeltiin kahden hengen huoneita, yksiöihin pystyi myös hakemaan mutta niitä varoitettiin olevan rajallisesti. Käytännössä kaikki etukäteen yksiötä hakeneet kuitenkin myös saivat sellaisen, korkeampi hintataso rajoitti halukkuutta riittävästi.
INSAn asuntoloiden laadukkuudessa ja vastaavasti myös hintatasossa on suuria eroja. Halvimpia ovat kahden hengen huoneet, joissa 16 neliötä pääsee jakamaan 900 frangilla kuussa, yksiöt puolestaan maksavat jo 2200 FF / kk. Väliin mahtuu 2-4 hengen soluasuntoja joiden hintataso vaihtelee 1200 ja 2000 frangin välillä kuussa, riippuen solun koosta ja siitä asuuko yhden vai kahden hengen huoneessa. Niihin ei voinut hakea etukäteen toimitetulla kaavakkeella, mutta muutamat onnistuivat kikkailemaan itsensä sellaiseen myöhemmin.
Kahden hengen huoneista pääosa on vanhoissa asuntoloissa, jotka ovat varsin karuja. Huoneissa on kummallekin asukille sänky, hyllykkö, pyötä, tuoli ja lukuvalo sekä yhteinen naulakko ja lavuaari, mutta suihkut ja WC:t ovat käytävällä. Tuurilla saattaa päästä uudempiin kahden hengen huoneisiin, joissa varustukseen kuuluu lisäksi suihku ja talossa on muutama jaettu keittiö, hinta muistaakseni reilut 100 FF / kk korkeampi. Soluasunnot ja yksiöt sen sijaan ovat kaikki moderneissa 90-luvulla rakennetuissa tai uusituissa taloissa. Tilanne saattaa muuttua parin kolmen vuoden aikana, koska myös vanhoihin asuntoloihin on suunniteltu täysremonttia.
Vanhoissa asuntoloissa ei ole yhteisiä keittiöitä lainkaan ja yksiöissä ja soluissa varustus on naurettava yksi (!) yhteinen keittolevy, lavuaari ja jääkaappi. Suunnittelijat ovat selvästi ajatelleet, että opiskelijat syövät aina kampusravintolassa, joka tarjoileekin sekä aamiaisen, lounaan että päivällisen niin arkisin kuin viikonloppuisinkin. Kampuksen asuntoihin kuuluu pakollinen täysihoito, jonka voi valita joko vain arkipäiviksi (800 FF / kk) tai koko viikoksi (950 FF / kk). Käytännössä siitä pääsee halutessaan eroon vetoamalla ruokavalion soveltumattomuudesta omalle terveydelle. Yksittäisiä aterioita ei voi ostaa vaan ruokailu on maksettava könttäsummana, ja maksu on maksettava koko vuokra-ajalta vaikka olisi välillä päiviä tai viikkojakin poissa.
Omatoimiselle asunnon hakeminen itse kampuksen ulkopuolelta on myös varteenotettava vaihtoehto. INSA ei sijaitse keskustassa ja lähialueen vapailta markkinoilta voi hyvinkin saada yksiön tai erityisesti kavereiden kanssa isomman huoneiston kampuksen kämppiä halvemmalla. Tämä antaa myös joustavuutta ravintolamaksuihin, voi esimerkiksi maksaa vain pelkistä lounaista. Parhaat asunnot menevät kuitenkin hyvin nopeasti kun ranskalaiset saapuvat paikalle, joten liikkeellä on syytä olla jo kuukautta ennen syyslukukauden alkua.
Kampuksen asunnoissa vanhat huoneet mukaanlukien on yksi erityisesti tietotekniikan opiskelijoita ilahduttava yllätys: ethernet-verkko ja Internet-yhteys. Jos siis omistaa kannettavan tietokoneen tai hankkii halvan käytetyn laitteen paikan päältä, sähköposteja voi lukea ja verkossa surffailla kätevästi omasta huoneesta käsin ilman erillisiä kustannuksia. Jopa yhteys ulkomaille on melko nopea. IP-osoitetta pitää erikseen hakea parilla kaavakkeella ja sen saaminen kestää tyypillisesti yhdestä kahteen viikkoa.
Itse valitsin halvimman vaihtoehdon eli kahden hengen huoneen ilman erityistä toivomusta kämppiksen kansallisuudesta (toiveita on mahdollista esittää) ja sain kaverikseni marokkolaisen opiskelijan, jonka kanssa tulin mainiosti juttuun. Ruokailuvaihtoehdoista valitsin viiden päivän täysihoidon, koska arvelin joka tapauksessa olevani viikonloppuisin usein poissa. Halusimme myös mahdollisuuden laittaa ruokaa itse, joten hankimme käytettynä jääkaapin, kaksi keittolevyä ja pienen valikoiman astioita (kaikki yhteensä alle 1000 FF). Samoin toimivat myös monet ranskalaiset, joista osa toi jääkaapin jo mukanaan muuttaessaan sisään.
Vanhoissa asuntoloissa on puhelimet, joilla voi soittaa kampuksen sisäisiä puheluja ilmaiseksi, sen sijaan uudempiin sellaisen joutuu hankkimaan erikseen. Suurin osa päätyi mieluummin kännykkään. Yleensä järkevin ratkaisu on kortti johon voi ennalta maksaen ladata puheaikaa: normaalit liittymät ovat kytkykauppaa puhelinten kanssa, kuukausimaksut korkeita ja sopimuksen vähimmäispituus vuosi.
GSM-puhelut ovat melko kalliita, yli 2 frangia minuutilta. Tekstiviestit ovat edullisempia, mutta Ranska ei kuulu kansainväliseen viestien välityssopimukseen joten toiminta muuten kuin maan sisällä on satunnaista. Liittymiin kuuluu vastaaja mutta ei yleensä mahdollisuutta soittaa ulkomaille. Suomeen soittamiseen kannattaakin hankkia erikseen sitä varten tarkoitettuja kortteja ja käyttää kolikkopuhelimia. Itse käytin yhteydenpitoon lähinnä sähköpostia - omassa tuttavapiirissäni melkein kaikilla on osoite, jota he lukevat aktiivisesti.
|
|
| Parasta ruokaa saa laittamalla sitä yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. David taituroi monet suussasulavat pizzat ja pastat. |
Lounasaikaan on avoinna pari muutakin ravintolaa joista saa parempaa ruokaa, mutta koska kaikki tietävät sen ja lounastauko alkaa joka osastolla samaan aikaan kello 12, tungos on sen mukainen. Kun jonossa voi joutua seisomaan jopa 40 minuuttia, tulee helposti valuttua pääravintolaan, jossa sentään yleensä selviää 15-20 minuutin odotuksella. Jonon voi välttää kokonaan menemällä syömään vasta tuntia myöhemmin. Lounastauko kestää joka tapauksessa kaksi tuntia, joten silloinkin ehtii hyvin. Muut ravintolat menevät kuitenkin yhdeltä kiinni, joten pääravintola jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Kullakin opiskelijalla on kortti josta elektroninen lukija tarkistaa että maksut on maksettu ja ruokailuoikeus voimassa. Läheisestä Lyon 1 -yliopiston ravintolasta saa aterioita yksittäinkin. Kampuksella on lisäksi pieni pizzeria josta saa ruokaa ja maukkaita lettuja vielä myöhäänkin illalla.
Lienee selvää, että ranskalaiseen keittiöön tutustumista ei kannata jättää kampuksen tarjonnan varaan. Lyon on tunnettu kulinarismistaan ja Beaujolais-viinialueen keskuksena. Kuuluisimmat ravintolat ovat hintatasoltaan suurimman osan opiskelijoista ulottumattomissa, mutta keskustassa on runsaasti kohtuuhintaisia paikkoja, joissa kolmen ruokalajin päivällinen maksaa vajaat 100 frangia. Kansainvälistä väriä taas tuovat kokkailuillat muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, erityisesti italialaiset pastaherkut jäivät mieleen.
Hintataso Ranskassa on varsin lähellä Suomea, ehkä hiukan halvempi. Hintaerot erityisesti ruokatarvikkeissa ovat suuremmat, eli herkuttelijoille on tarjolla monenlaista mutta valitsemalla tarkasti edullisia tuotteita voi säästää paljonkin Suomeen verrattuna. Matkailu, ravintolat ja muut huvitukset nostavat kuitenkin kuluja helposti, joten kannattaa varautua siihen että rahaa menee enemmän kuin kotimaassa.
INSAn opiskelijat maksavat muutaman tuhannen frangin lukuvuosimaksun, joka sisältää kursseilla jaettavat monistemateriaalit. Sokrates-ohjelman vaihto-oppilaiden ei kuitenkaan tarvinnut sitä maksaa.
Kela maksaa opintotukea myös ulkomailla opiskeleville. Lisäksi asumislisä on kiinteä n. 1000 mk / kk riippumatta kustannuksista, joten esimerkiksi itse sain asumislisää jopa enemmän kuin maksoin vuokraa. Ranskassa taas voi hakea asumistukea CAF:lta, jota myönnetään myös ulkomaisille opiskelijoille. CAF:n tuki riippuu vuokrasta ja mahdollisista muista tuloista ollen tyypillisesti muutamia satasia kuussa. Lisäksi edes kohtuullisesti opinnoissaan menestyneet saavat yleensä Suomesta ulkomaille lähteville tarkoitetun stipendin, joka vuonna 2000 TKK:lla oli 12000 mk / lukuvuosi.
Tuet Ranskaan lähtijöille ovat siis varsin hyvät. Itse kuitenkin matkustelin paljon ja muutenkin halusin ottaa vuodesta kaiken irti, joten rahaa kului enemmän. En pitänyt tarkkaa kirjaa, mutta arvioni mukaan käytin n. 5000-6000 FF / kk.
Ranskassa kannattaa luonnollisesti avata pankkitili. Kullakin pankilla on erityyppisiä palvelukokonaisuuksia ja hintoja on vaikea vertailla, tyypillisesti palvelumaksut ovat kuitenkin melko korkeita. Pienet asiat voivat vaikuttaa paljon, esimerkiksi itse ensi kerran siirtäessäni rahaa Suomesta Ranskaan pankki veloitti vastaanotosta yli 100 frangia, mutta kun tein seuraavan siirron euromääräisenä, maksoin vain Meritan 40 mk palvelumaksun Suomessa.
Pankkikortti on kätevä ja sellainen kannattaa ilman muuta ottaa. Usein se käy maksuvälineenä myös ulkomailla, mutta ranskalaiset pankit voivat periä arvaamattomia komissioita, suomalainen luottokortti on selvästi parempi. Ranskassa käytetään edelleen yleisesti myös shekkejä. Pankeilla on sähköisiä palveluita ja automaatteja joista saa käteistä, mutta laskuja niillä ei yleensä voi maksaa. INSAn vuokran maksu onnistui mukavasti myös luottokortilla, mikä vähensi tarvetta rahansiirtoon suomalaisen ja ranskalaisen tilin välillä.
|
| Tietotekniikan osasto. |
Vaihto-opiskelijat saavat myös rakentaa kurssiohjelmansa vapaasti. Itse olin saanut TKK:lla kolmessa vuodessa kasaan vajaat 80 opintoviikkoa ja INSAssa valitsin suurimmaksi osaksi neljännen vuoden kursseja. Opintoja voi valita myös eri osastoilta ristiin mutta aikataulut menevät usein hankalasti päällekkäin. Toisaalta osastojako on erilainen kuin Suomessa siten että kukin osasto tuottaa kaikki omaan koulutusohjelmaan kuuluvat kurssit. Niinpä esimerkiksi tietotekniikan opetusohjelmaan kuuluu myös mm. matematiikan ja talouden kursseja, ja samalle vuodelle suunniteltujen kurssien aikataulut on tietenkin sovitettu toisiinsa.
Opetusohjelmaan kuuluu myös kieliopintoja ja urheilua, jotka ovat ranskalaisille pakollisia ja vaihto-opiskelijoille valinnaisia. Niissä on useita eri ryhmiä, joista luultavasti löytyy myös omaan aikatauluun sopiva. Tyypillisesti kurssit järjestetään aamulla 8-12 ja iltapäivällä 14-18, mutta ylimääräisiä kieliopintoja on tarjolla myös illalla 18-20. Urheilusta ei saa opintoviikkoja, mutta jos liikunta kiinnostaa niin kannattaa ilman muuta osallistua, koska sekä opetus että tarvittavat tilat ja välineistö ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ilmaisia. Lajivalikoima on runsas, itse kävin kerran viikossa harrastamassa seinäkiipeilyä.
Kaikki opetus ja suurin osa oppimateriaalista oli luonnollisesti ranskaksi. Tyypillisesti Ranskassa opettajien itse tekemät monisteet ja luennot ovat tärkeämmässä asemassa kuin Suomessa, jossa käytetään paljon kirjoja. Materiaali vaihteli huomattavasti osastosta ja professorista riippuen. Jotkut jakoivat opiskelijoilleen yksityiskohtaisen ja hyvin kirjoitetun nidotun monistenipun, joillain kursseilla taas perinteinen käsin kopiointi oli edelleen kunniassaan. Tietotekniikan osastolla saimme joka kurssilla yhtä poikkeusta lukuunottamatta vähintään luentokalvot. Kirjoja ostin vain yhden, muutamia lainasin kirjastosta ja suurimman osan kursseista suoritin pelkästään jaetun oppimateriaalin, luentojen ja harjoitusten pohjalta.
Ainakin tietotekniikan osastolla opetus oli melko käytännönläheistä. Kurssien ajankäytöstä puolet oli varattu laskuharjoituksille ja projektitöille, ja työmäärältään ne edustivat vähintään kahta kolmasosaa. Tenteissä sai yleensä käyttää luentomateriaalia ja ne olivat muutenkin melko helppoja. Luennoitsijoita oli sekä hyviä että huonoja, mutta harjoitukset olivat yleensä hyödyllisiä, joten olisin käynyt niissä varmaan ihan yhtä lailla ilman läsnäolopakkoakin. Kotitehtäviä ei ollut kovin paljon, mutta projektiraporttien viimeistely venyi silloin tällöin pitkälle yöhönkin.
Näkökulma oli myös erilainen kuin Suomessa, INSAssa painotettiin erityisesti insinöörin roolia asiakkaan ongelman ratkaisijana. Monessa projektissa ohjaajat edustivat kuvitteellista yritystä ja opiskelijat olivat konsultteja, joiden piti esimerkiksi suunnitella uusi tietojärjestelmä. Opetusohjelmaan kuului tietotekniikan lisäksi talouden ja projektinjohdon kursseja, joten kokonaisuus sijoittui suunnilleen TKK:n tietotekniikan ja tuotantotalouden osastojen väliin.
|
|
| Suurin osa projekteista tehtiin 6-7 hengen ryhmissä. |
Melkein kaikki projektit tehtiin 6-7 hengen ryhmissä, joissa tyypillisesti oli kuusi ranskalaista ja yksi vaihto-opiskelija. Ryhmä pysyi koko lukuvuoden ajan samana, mikä olikin hyvä ratkaisu, koska yhteistyön joustavuus parani selvästi kun ryhmä oppi tuntemaan toisensa. Kieltä oppi myös tehokkaasti, kun halusi olla mukana keskustelussa neljän kuudesta ranskalaisesta ollessa yhtä aikaa äänessä saman pöydän ympärillä. :-)
INSAn opinnot on jaettu Ranskan yleisen mallin mukaisesti siten, että kaksi ensimmäistä vuotta (premier cycle) ovat kaikille samanlaiset. Sen jälkeen valitaan osasto tai jopa vaihdetaan koulua, jossa vietetään kolme seuraavaa vuotta (deuxième cycle). INSAssa erikoistutaan vasta viidentenä vuonna erikoistutaan ja siitäkin suurin osa käytetään diplomityöhön (projet de fin d'études). Tästä syystä on hankala löytää johonkin tiettyyn aihealueeseen keskittyvää pääainetyyppistä kurssikokonaisuutta. Sivuaine on sen sijaan helpompi suorittaa, koska se voi olla vaikka aivan eri koulutusohjelmasta eikä siinä tarvitse perehtyä aiheeseen yhtä syvällisesti.
Ainakin tietotekniikan osastolle aikoville suosittelen ilman muuta kokonaista lukuvuotta. Kursseja ei ollut jaoteltu lukukausien mukaan vaan ne kestivät tyypillisesti kahdesta kolmeen kuukautta ja jakso saattoi osua myös syys- että kevätlukukauden taitteeseen. Joillain kursseilla lisäksi tentin sisältävä luento-osuus ja erillinen projektiosuus oli hajautettu jopa usean kuukauden päähän toisistaan.
Institut National des Sciences Appliquées -kouluja on muutamassa kaupungissa joista itse olin Lyonissa. Ne kuuluvat "institut" -nimestään huolimatta insinöörikorkeakouluihin, "Les Grandes Ecoles", jotka ovat yleensä teknisen alan koulutuksessa halutumpia kuin yliopistot. Ranskassa myös julkaistaan koulujen tasosta listoja eri kriteerien mukaan, INSA de Lyon ei kuulu arvostuksessa aivan huippukastiin mutta reilusti puolivälin yläpuolelle kuitenkin. Tietotekniikan osasto oli ainakin vuonna 2000 kaikkein suosituin eli sinne oli vaikeinta päästä sisään.
INSA de Lyon panostaa voimakkaasti kansainvälisyyteen. Perusopiskelijoita on yhteensä noin 4000, joista yli 10 prosenttia ulkomaalaisia, osa lukemassa koko tutkintoa ja osa vaihto-opiskelijoita. Vaihtoon lähtevien ranskalaisten opiskelijoiden osuus on myös erittäin korkea, yli puolet käy vähintään kerran opintojensa aikana ulkomailla joko työharjoittelussa tai opiskelijavaihdossa.
Vaihto-opiskelijoita on eniten Espanjasta ja hieman yllättäen Brasiliasta. Myös muut isot läntisen Euroopan maat kuten Italia, Saksa ja Iso-Britannia ovat hyvin edustettuina, ja pienempiä määriä tulee eri puolilta maailmaa. Pohjois-Afrikan maista tulee Ranskaan perinteisesti paljon opiskelijoita, mutta he tulevat yleensä lukemaan koko tutkintoa ja suurin osa menee yliopistoihin. Suomalaisia oli lukuvuonna 2000-2001 yhteensä kymmenen, osa tosin vain yhden lukukauden ajan.
Normaalin opiskelijavaihdon lisäksi INSA de Lyonissa on kolme erityismaininnan ansaitsevaa ohjelmaa, Eurinsa, Amerinsa ja Asinsa. Kuhunkin otetaan kaksi kolmasosaa ulkomaalaisia opiskelijoita joko Euroopasta, Etelä-Amerikasta tai Aasiasta ja yksi kolmasosa ranskalaisia. Ohjelma kestää kaksi ensimmäistä vuotta lukion jälkeen (premier cycle), jonka jälkeen opinnot jatkuvat jollakin osastolla muiden opiskelijoiden joukossa. Ranskalaisten kulttuurikylpyä tehostetaan pakollisilla työharjoittelujaksoilla kunkin ohjelman kohdemaissa, esimerkiksi Asinsa-ohjelmassa jossain Aasian maassa. Näihin ohjelmiin osallistuneet tuntuivat olevan erittäin tyytyväisiä valintaansa, Eurinsa olisi varmasti harkinnan arvoinen vaihtoehto myös ennakkoluulottomalle suomalaiselle lukiolaiselle.
|
|
| Arvosanat kannattaa pyytää ECTS-suorituksina, jos vain mahdollista. |
Talvella 2001 ryhmittelin kurssit uudestaan ja tein ehdotuksen sivuainekokonaisuudesta, johon kysyin alustavaa kommenttia pääaineen professorilta. Kommentti oli myönteinen ja myös lopullinen hyväksyttäminen syksyllä sujui ongelmitta. Kurssikohtaiset korvaavuudet olivat hiukan mutkikkaampia, mutta niihinkin suhtauduttiin melko joustavasti. Kirjoitin kaikkien kurssien sisällöstä lyhyen kuvauksen suomeksi, mikä antoi hyvän pohjan keskustelulle, tietysti esittelin käytetyn ranskankielisen materiaalin ja harjoitustyöt myös.
Laajuudet ja arvosanat muuntuivat TKK:n opintoviikoiksi helposti, koska INSAssa käytetään kansainvälisesti standardoitua ECTS-järjestelmää. Arvosanat vaihtelevat A:sta (Suomessa 5) E:hen (Suomessa 1), F on hylätty. Laajuudet saadaan periaatteessa jakamalla ECTS:n yksiköt luvulla 1,5, mutta erityisesti kurssi kurssilta -korvaavuuksissa professori voi arvioida vastaavuutta omaan kurssiinsa verraten. Omassa kohdallani laajuus arvioitiin yhdessä tapauksessa hiukan pienemmäksi kuin ECTS-opintoviikkojen määrästä laskennallisesti saatu arvo. Yhteensä suoritin kursseja 51 ECTS-yksikön edestä ja sain niistä 33 opintoviikkoa TKK:lla.
Helpoimmin opintojen hyväksyttäminen onnistuukin juuri sivuaineeseen ja tietysti täysin vapaavalintaisiin kursseihin. Pääaineen valinnaisten kurssien listaan sain myös varsin helposti yhden kurssin sovitettua ja projektimuotoisten kurssien kohdalla kannattaa keskustella hyväksynnästä erikoistöiksi. Pakollisten kurssienkin korvaaminen onnistuu jos sisällöt täsmäävät, mutta kokonaan niiden varaan ei opintosuunnitelmaa kannata tehdä. Eihän ulkomailla opiskelun tarkoituskaan ole lukea täsmälleen samoja asioita kuin kotiyliopistossa!
|
|
| Kaupunki Fourvière-kukkulalta nähtynä, INSA takavasemmalla |
Lyon on melko iso kaupunki: virallinen väkiluku on 500 000 paikkeilla, mutta esikaupungit mukaanlukien asukkaita on jo kaksi miljoonaa. INSA sijaitsee keskustasta noin viiden kilometrin päässä. Päivisin liikenneyhteydet ovat hyvät, metroverkko on nopea joskaan ei kovin kattava, bussit ja raitiovaunut paikkaavat. Yöllä hieman puolen yön jälkeen julkinen liikenne kuitenkin lakkaa, ja kampukselle palatessa voi valita noin 60 frangin taksimatkan tai vajaan tunnin reippaan kävelyn välillä.
Keskustassa on kaksi korkeahkoa kukkulaa ja lisäksi sen läpi kulkee kaksi jokea, Rhône and Saone, jotka piristävät kaupunkikuvaa mukavasti. Kävelykatuja on kohtuullisesti ja muutkin kadut ovat pääosin kapeita ja yksisuuntaisia, joka haittaa autoilua mutta ei kävelijää. Pyöräilijät on huomoitu melko huonosti. Vanhassa kaupungissa on runsaasti ravintoloita ja baareja, hieman vaihtoehtoisempia paikkoja löytyy Croix Rousse -kukkulalta. Monet klubit ovat kuitenkin keskustan ulkopuolella ja osaan niistä on hankala päästä julkisilla.
Rikollisuutta Lyonissa on jonkin verran Ranskan keskitasoa enemmän. Yleisesti tunsin oloni kaupungissa yölläkin melko turvalliseksi, mutta järkeä kannattaa käyttää ja pitää tavaroistaan huolta. Erityisesti polkupyörän säilyttäminen on hankalaa - kampuksen asuntoloissa ei ole minkäänlaisia yhteisiä varastoja ja ainakin kahden hengen huoneet ovat liian pieniä ylimääräisen tavaran säilytykseen. Oma pyöräni varastettiin pihalta nopeasti, onneksi sain matkavakuutuksesta korvauksen.
Lyonin kaupunki järjestää vuosittain vaihto-opiskelijoille "Jeune Ambassadeur de Lyon" -ohjelman, jonka tarkoituksena on edistää yhteistyötä Lyonin ja opiskelijoiden kotikaupunkien välillä. Jokainen osallistuja saa tutorin jostain yrityksestä ja ohjelmaan kuuluu myös vierailuja muissa yrityksissä, joitakin kulttuuritapahtumia sekä kirjoituskilpailu.
Ilmasto on suomalaisesta näkökulmasta varsin lämmin. Syksyllä t-paidassa pärjää suunnilleen marraskuun alkuun asti ja talvellakin lämpötila pysyy yleensä plussan puolella, yöllä on välillä pakkasta. Sademäärä on keskitasoa, lunta tulee yleensä kerran tai pari talvessa, mikä saa liikenteen tietysti aivan sekaisin. Keväällä huhtikuusta alkaen on taas mukavan lämmintä.
INSAn opiskelijaelämällä ei ole vastaavia pitkiä perinteitä kuin teekkarikulttuurilla, mutta toki opiskelijat hauskaa pitävät. Kampuksella järjestään bileitä jonkin verran, mutta ranskalaisille tyypillisempää on lähteä keskustaan, jonka kaupallisissa paikoissa on melko usein erityisesti opiskelijoille suunnattuja iltoja. Vaihtarit hakeutuvat lisäksi tyypillisesti yhteen ja järjestävät runsaasti illanviettoja kampuksen pienissä huoneissa, vaikkeivat ne juhlintaan kovin hyvin sovikaan.
|
|
| Ilmoitustaulut olivat paljon toimivampia kuin sähköinen tiedotus. |
Elokuvista, klubi-illoista ja muista kulttuuritapahtumista saa tietoja viikoittain ilmestyvästä "Petit Bulletin" -ilmaislehdestä. Leffanäytöksistä suurin osa on dubattuja, mutta onneksi "VO, version originale" -esityksiäkin on tarjolla, hinta samaa tasoa kuin Suomessa. Alkoholijuomat supermarketissa ovat luonnollisesti halvempia kuin kotimaassa, mutta baarissa ja erityisesti klubeilla niiden nauttiminen on huomattavan hinnakasta, vaikkapa tuoppi olutta maksaa tyypillisesti 25-40 frangia. Klubien sisäänpääsymaksut ovat Lyonissa kohtuullisia ylittäen harvoin 50 frangia, ja yleensä niihin vielä sisältyy yksi juoma. Pukeutumisessa katsotaan eniten kenkiä: lenkkareissa voi olla hankaluuksia päästä sisään tavalliseen baariinkin, mutta muuten kaikenlaiset vaatteet käyvät hyvin.
TKK:n alayhdistyksiä vastaavia kerhoja on kymmenittäin ja monen toiminta on varsin aktiivista. Itse kuuluin vapaiden tietokoneohjelmien (mm. GNU/Linux) käyttäjäkerhoon "Groupe de Pingouins Libres", laskettelureissuja järjestävään hiihtoseuraan "Club de Ski" sekä vuorikiipelyn ja vaelluksen harrastajien "Club Montagne" -ryhmään. Lisäksi kävin elokuvissa, joita esitettiin kampuksella kahdenkin ryhmän toimesta, joista toinen keskittyi japanilaiseen animaatioon. Kerhojen näytännöt olivat aina alkuperäiskielisiä.
Kerhoilla on yleensä 20-100 frangin jäsenmaksu, joka kuitenkin maksaa itsensä nopeasti takaisin palvelujen muodossa. Esimerkiksi hiihtokerholta voi vuokrata lasketteluvarusteet edullisesti, Club Montagnella puolestaan on tarjolla vaellussuksia, lumikenkiä ja loistava valikoima vaelluskarttoja. Kerhojen toiminnasta ja muusta kampuksen tapahtumista saa parhaiten tietoja seuraamalla asuntoloiden ilmoitustauluja.
Matkustelua ajatellen Lyonin sijainti on mainio. Pariisiin pääsee kahdessa tunnissa TGV:llä ja etelään Välimeren rannalle on muutaman tunnin ajo. Väliin jäävät Alpit, joiden upeisiin maisemiin kannattaa tutustua joko laskettelurinteissä tai luonnonläheisemmin vaelluksilla. Yhdessä viikonlopussa ehtii jo paljon ja lomiakin on enemmän kuin Suomessa: viikon syysloma, reilun kahden viikon tauko jouluna, viikon talviloma ja vielä kahden viikon pääsiäisloma.
Ranskassa on kattava rautatieverkosto ja junamatkailu on myös melko edullista - kannattaa hankkia heti alkuun noin kolmensadan frangin hintainen alennuskortti, jolla saa 50% alennuksen matkoista vuoden ajan. Auton vuokraus porukalla on myös hyvä tapa matkustaa, mutta polttoaine maksaa saman kuin Suomessakin ja päälle tulevat vielä moottoritiemaksut. Minulla oli omakin auto, jota tuli kuitenkin käytettyä vähemmän kuin etukäteen kuvittelin, esimerkiksi laskettelureissuille oli paljon helpompi ja halvempi lähteä bussilla.
|
|
| Upeisiin alppimaisemiin voi jäädä koukkuun. Kuvassa tyypillinen näkymä Clusaz:sta. |
Kokonaisuutena vaihtovuoteni oli hieno kokemus ja suosittelen ilman muuta muillekin vaihtoon lähtöä. INSA soveltuu parhaiten jo melko aikaisessa vaiheessa lähtijöille, esimerkiksi heti perusopintojen jälkeen. Oppilaitoksen kurssien tasoon olin pääosin tyytyväinen ja ilmapiiri oli suorastaan erinomainen. Minulla oli varsin hyvä pohja ranskan kielessä, mutta erityisesti käytännön kielitaito parani huimasti. Kieltä oppii nopeasti paikan päällä mutta vähintään vuoden tai parin opinnot olisi hyvä olla takana jo lähtiessä.
Parhaiten jäivät kuitenkin mieleen kaverit eri puolilta maailmaa, niin muut vaihto-opiskelijat kuin ranskalaisetkin. Molempiin kannattaa tutustua, liian helposti tulee hakeuduttua aina muiden vaihtareiden seuraan. Paikalliseen kulttuuriin pääsee kuitenkin parhaiten sisälle paikallisten ihmisten kautta.
Viimeinen päivitys 7.11.2001.